perjantai 24. lokakuuta 2014

Sisältäni Ginger Spicen löysin

Nyt ollaan jännän äärellä ja tärkeyden ytimessä: olen mitä suurimmissa määrin saavuttamassa vahvan Ginger Spice-identiteetin. 

 

Ei, en ole eilisen punapääpostauksen jälkeen värjännyt hiuksiani punaisiksi blondeilla raidoilla. En ole myöskään ahtanut kanoottejani punaisella glitterillä päällystettyihin korokepohjasaappaisiin enkä toisaalta ole myöskään ryhtynyt glamour-malliksi. Sen sijaan ostin sukat.

Union Jack-sukat tuovat tosiaan ainakin omaan mieleeni maailman parhaan bändin, Spice Girlsin, ja erityisesti Geri Halliwellin. Kukaan ysärin lapsi tuskin voi olla muistamatta Geriä ja Union Jack-mekkoa, jossa Geri esiintyi Brit Awardseissa 1997. Myöhemmin, Gerin lähdettyä Spaissareista, mekko myytiin johonkin täysin käsittämättömään hintaan huutokaupassa. Se on sääli, vaikka fitness-elämän viemä Geri onkin nykyisin täysin eri mallia kuin uhkeina Spaissarivuosinaan. Silti Gerin Union Jack-mekko on ehkä kaunein ja kiehtovin vaate, mitä tässä maailmassa on nähty. Se on paljon mekolta, joka on niin lyhyt, että alushousuja näkyy enemmän kuin on piilossa. Ja siitä huolimatta se näytti täydelliseltä. Vaikkei nykyisellä fitness-Gerillä enää ehkä toimisikaan.


Mutta sukat toimii! Vähän epäröin pukea sukkia jalkaan, varsinkaan noin lahkeet käärittynä. Että onko ihan tyylikästä ja näyttääkö täysin hulvattomalta ja nololta. Killen mielestä näytti. Mutta sitten mietin, että näyttikö Spice Girlsin muikkelit koskaan suoranaisesti tyylikkäiltä. No eivät näyttäneet. Spory Spice on taatusti ainoa ihminen, joka on pukeutunut nappiverkkareihin tavatessaan kuninkaallisia. Spaissarit olivat kaukana tyylikkyydestä, mutta silti ovat jääneet elämään aikansa palvottuina ikoneina. Ysärimuoti on nyt tehnyt järkyttävän paluunsa, Spaissareiden sen sijaan ihanaa paluuta odotan edelleen.Sitä odotellessa voin aivan hyvin tuottaa iloa jos en ympäristölleni niin ainakin itselleni ja viilettää ympäriinsä ihanissa sukissani ja olla vähän niin kuin Ginger Spice, hitusen pienemmällä rintavarustuksella vain.

Väsymätön 7-vuotias spaissarifani sisälläni elättelee edelleen toivoa Spaissareiden täydellisestä comebackista, joka käsittäisi myös keikan Suomessa. Tai edes Tukholmassa. Sitä odotellessa varjelen sukkalöytöäni ja käytän niitä vain tärkeinä juhlapäivinä.


Löytyykö teidän lukijoiden joukosta Spaissarifaneja, joko entisiä tai edelleen palavasti ihailevia? Kuka oli suosikkispaissari, entä mikä oli paras biisi? Jaa muistosi kommenttiboksissa!

torstai 23. lokakuuta 2014

Kuumat punapäät valokuvaprojektissa - panisin (seinälle)!

Kuvat: Thomas Knight, www.redhot100.com

Tänään on asteen verran tyhmempi päivä: ulkona tuulee kuin viimeistä päivää, säätila on kuulemma tullut Siperiasta. Sen lisäksi löin eilen varpaani seinään (....), minkä seurauksena varvas on nyt sininen ja kipeä.

Mutta ei kurjuuksia ilman hyvyyksiä! Törmäsin päivän ratoksi surffaillessani Lontoossa asuvan valokuvaaja Thomas Knightsin valokuvaprojektiin Red Hot. Projektin tarkoituksena on tuoda esiin punapäisten miesten seksikkyyttä. Knightsin mukaan ihmiset on ehdollistettu ajattelemaan, ettei hyvännäköisiä, punahiuksisia miehiä ole. Esimerkiksi näyttelijöiden kohdalla epäkohta on kuulemma selvä: punapäät on kuvattu aina jotenkin epäedullisesti, eivätkä he pääse loistamaan esimerkiksi toimintaelokuvien sankareina. Knightsin henkilökohtaisena tavoitteena on saada punatukkainen mies näyttelemään James Bondia

Projekti onkin saavuttanut suurta suosiota ja näkyvyyttä ympäri maailmaa. Onpa projektilla kerätty myös mukavasti rahaa kiusaamisen vastaisille järjestöille. Sattumaa tai ei, on esimerkiksi Mulberry valinnut malleikseen punahiuksisia miehiä samaan aikaan kun Red hot-kampanjan saama näkyvyys on lisääntynyt.

En osaa sanoa, kuinka paljon kyse on ihmisten ehdollistumisesta tai muokkaamisesta, mutta totta toki on, ettei punahiuksisia juuri elokuvissa näy. Mieleen ei äkkiseltään tule oikeastaan muita kuin Weasleyt Harry Potter-leffoissa. Leffatuntemukseni toki onkin hyvin rajoittunutta.  

Toisaalta punaiset hiukset ovat ylipäätään aika harvassa, mikä osaltaan ehkä selittää niiden vähäistä näkymistä valkokankailla. Vaikeaa on kuitenkaan ymmärtää, kuinka punaiset hiukset voisivat olla kenestäkään negatiivinen piirre? Kiinnittääkö hiusten väri oikeasti edes niin paljoa huomiota?Tulitko esimerkiksi näissä kuvissa ensimmäiseksi katsoneeksi hiusten väriä? Tuskinpa, veikkaamma.


Oli miten oli, niin itse tykkään punapäistä, eivätkä nämä kuvat suoranaisesti ainakaan vähennä diggailuani. Valokuvaprojektista on näyttelyn lisäksi tehty myös kirja, jota voi tilata Suomeenkin ainakin Amazonin kautta. Toisaalta kuvat menevät kirjana vähän hukkaan, kuka muka malttaa kätkeä hyllyyn muiden kirjojen väliin tällaisia kuvia? Jatkuvastihan näiden pitäisi olla esillä, kaikkien nähtävillä.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Vessakirjoitusten suuret viisaudet

Jokainen on varmasti joskus jäänyt lukemaan vessojen seinäkirjoituksia. Valitettavan usein kirjoitukset ovat pelkästään alatyylisiä asiattomuuksia, mutta välillä kirjoituksiin sisältyy myös Suuri Viisaus.
 
Tällaiseen vinkkiin ja siitä virinneeseen keskusteluun törmäsin taannoin yliopiston vessassa. Saman kopin toisessa seinässä oli myös uskomattoman hieno piirros. Ihanaa, että joku osaa käyttää luovuuttaan ja lahjojaan myös yllättävissä paikoissa. 

Tästä siis vinkkiä kaikille pitkiä kalsareita käyttäville miehille. Kalliit Black Horset voi nimimerkki Pride Heteron mukaan korvata näppärästi kirpparilta ostetuilla naisten leggareilla. Mielenkiintoinen vinkki ja lupaava keskustelun alku, täytynee käydä seuraamassa keskustelun etenemistä jonain päivänä.

Jos kuvasta ei saa selvää, litteroin tekstin vielä tähän: "Moi. Pitkien kalsareiden kelit alkaa. Vinkki. Kirpparilta saa naisten leggarit >50snt/kpl Nää lilat gina tricotin leggarit ainaki yhtä hyvät ku kalliit Black Horset t. Pride Hetero"

Aika hyvä vinkki ja kirjoitus minusta! Olen kuullut myös jossain päin Jyväskylää vessan seinään kirjoitetusta homoeroottisesta kertomakirjallisuudesta. Suxesin vessassa taas pohdittiin joskus sitä, kumpi antaa ja kumpi saa. Kysymys päättyi toteamukseen "en tiedä, mutta olenkin tyhmä bottom".

Oletteko bonganneet neroutta huokuvia tai edes hauskoja kirjoituksia vessojen seinistä? Kirjoitteletko itse? Kuka tunnustaa?

maanantai 20. lokakuuta 2014

Kehityskeskustelun paikka

Vinokino-arvonnan voittajat on arvottu! Voittajille on laitettu sähköpostia. Kiitos kaikille osallistuneille! 

Nyt kun lukijakuntaa on verrytelty mukavasti aktiiviseksi, on hyvä hetki pitää pienet kehityskeskustelut. Ajattelinkin kerätä vähän lukijapalautetta. Tuntuu, että lukijoita kyllä käy lukemassa entiseen malliin, joskus jopa enemmänkin, mutta kommenttiboksi on laajalla otannalla hiljentynyt kauheasti. Se on vähän kurjaa, koska nimenomaan se inspiroi ja motivoi bloggaamaan, että huomaa herättävänsä lukijoissa jotakin. Aistini eivät kuitenkaan ole vielä aivan niin virittyneet, että pystyisin aistimaan asioita pelkästään kävijämäärien, tykkäysten ja klikkauksien perusteella.

Kerro siis, että mikä toimii, mikä ei? Mitä haluaisit lukea, mitä et? Onko mielessäsi eeppinen aihe, joka vaatisi ehdottomasti tarttumistani? Mikä ärsyttää, mikä ilahduttaa?

 Kommenttikenttä on auki aivan kaikelle palautteelle, käytä siis tilaisuus hyväksi! 

 

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Lari ja Elias vuonna 2011

Tänään on sunnuntai ja se tarkoittaa sitä, että on enää yksi ilta ilman Salkkareita. Hankin juuri uuden koneen ja kävin sen vuoksi läpi vanhan koneen uumenista löytyviä tiedostoja. Vastaan tuli reipas määrä kuvankaappauksia Larin ja Eliaksen alkuvaiheista.

Kuvat: MTV OY

Keräsin iloksenne huippuhetkistä (no, okei, kaikki alkuaikojen Larias-kohtaukset olivat huippuja) muutaman kollaasin. Löysin koneelta jopa kohtauksen, jossa Lari ja Elias tapaavat ensimmäisen kerran! Näistä kollaaseista huomaa hyvin sen, mikä tapahtuu usein arkipäivän ihmisten kanssa tosielämässäkin: koska ihmisiä näkee usein, ei ihmisissä tapahtuvaa muutosta pysty samalla tavalla seuraamaan. Samalla tavalla ei Salkkari-hahmoissakaan ole kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka hahmot ovat lihoneet, miehistyneet, kasvattaneet lihasmassaansa tai muuten vaan muuttuneet. Kaiken muun awww-ääntelyn lomassa oli hellyyttävää huomata, kuinka babyface Larikin on ollut  alkuaikoinaan. Oivoi :').
Parhaiten tämä siloposkisuus ja poikamaisuus tulee esiin tässä kollaasissa, jossa Elias on vastikään rantautunut Pihlajakadulle ja Larikin nähdään luultavasti ensimmäistä kertaa. Larin ja Eliaksen ensikohtaaminen tämä kuitenkin on. Sinänsä juonenkuljetus meni pieleen, että jokainen arvasi heti, että Larin on pakko olla kaappihomo. Toisaalta eivätpä Salkkarit juuri muutenkaan ole onnistuneet juonenkäänteillään yllättämään eikä se varmasti ole ollut tarkoituskaan. Tämä jakso on esitetty arkistojeni perusteella joulukuun alussa vuonna 2011. Niin ne vuodet vierivät!
Tässä ollaan jo vähän pidemmällä, mutta hyvin alkuvaiheessa silti. Iidan kanssa seurusteleva Lari on alkanut osoittaa kiinnostustaan Eliakseen, mihin Elias suhtautuu nykyisin tavaramerkiksi muodostuneella grumpycat-ilmeellä. Kyseessä on ehdottomasti yksi suosikkikohtauksistani, ihan jo dialogin takiakin. Muistan tämän muuten ulkoa:

"Siis meneeks nää johdot värien mukaan?"
"Huoh."
"No tekniikka ei oo mun laji, sori vaan."
"Sä laitat ne väärin. Aina sisäänmenoon, ei ulostuloon."

Ah, mitä symboliikkaa! Silkkaa neroutta! En olisi itse keksinyt. Samaan aikaan viitataan hienosti kaapista ulostuloon että heterokulississa elävän exit only-henkiseen vakuutteluun. Upeaa!

Kauaa ei Eliaskaan pystynyt pitämään näppejään kurissa, vaan tilanne eskaloitui kiihkeään aktiin kesken koulutyön. Näin villeissä tunnelmissa päättyi kevätkausi 2012. Tai oikeastaan alkoi syyskausi 2012, jos tarkkoja ollaan:
Muistan, kuinka paljon tämä kohtaus silloin yllätti. Se ei suinkaan yllättänyt, että tilanteeseen päädyttiin, vaan se, kuinka jotenkin ronski kohtaus oli. Lariaksen myötä ruudussa on toki vilahtanut jopa puolet paljaasta takapuolesta (pituussuunnassa katsottuna yläosa, ei siis esim. toinen pakara). Hurjaa se oli ja kyllä tätä kohtausta vain on katsottukin.

Mitkä on teidän suosikkeja Larias-kohtauksista vuosien varrella? Onko jokin jäänyt erityisesti mieleen? Kiinnostaisiko nähdä kollaaseja Larista ja Eliaksesta toistekin? Kuten sanottu, kuvia löytyi hurja määrä ja kollaaseja syntyisi helposti varmasti kymmeniä.

torstai 16. lokakuuta 2014

Älä sammu aurinko


Eilisilta sujui ihanasti Samuli Putron keikalla Klubilla. Eilen oli keskiviikko, eli poikkeuksellinen ilta keikalle. Mutta poikkeus oli hyvä poikkeus: keikka alkoi ajoissa ja olin kotona jo yhdeltätoista. Yleisökin oli arki-illasta huolimatta löytänyt paikalle hienosti ja tunnelma oli melkein yhtä hyvä kuin viikonloppukeikoilla. Putro rakastaa Turkua ja Turku rakastaa Putroa, asia josta ei voi tietää kumpi oli ensin, mutta josta vain tietää, että näin asia on ja on oltavakin.

Myös marraskuun lopussa tai joulukuun alussa eduskunnan täysistuntoon päätyvä Tahdon2013-kansalaisaloite oli edustettuna keikalla. Kampanja näkyi Putron tv-esiintymisessä jo kampanjan alkaessa, ja näemmä näkyy edelleen. Lakana on viime kerrasta kasvanut ja vuosilukukin päivittynyt. Aivan kuten kampanjallekin kävi.

Keikka toi juuri kaivattua piristystä heti alkuunsa voimalla iskeneeseen pimeään vuodenaikaan. Väsyttävän pimeyden (joka liittyy niin yhteiskunnan sekoiluun, vuodenaikaan kuin siitä seuraavaan henkiseen tilaankin) keskellä keikasta sai energiaa ja toivoa. Viro sai tasa-arvoisen avioliittolain, samoin viisi uutta osavaltiota Yhdysvalloissa. Että toivon kipinä elää. Talven yli voi elää vappua odottaen. Älä sammu aurinko, älä taivaalta äläkä mielestä. 


keskiviikko 15. lokakuuta 2014

VINOKINO-TÄRPIT JA -ARVONTA


Yhteistyössä Vinokino

Sateenkaarikansan tarinoita kertova leffafestari Vinokino on täällä taas!

Vinokino on vuosittain Turussa (24.-26.10.), Helsingissä (7.-9.11.), Jyväskylässä (24.-25.10.), Oulussa (25.-26.10.) ja Tampereella (30.10-2.11.) järjestettävä leffafestari, jossa nähdään runsas määrä erilaisia elokuvia HLBTI-teemalla: mukaan mahtuu niin dokumenttia kuin fiktiotakin, lyhyinä ja täysipituisina elokuvina. Turussa ja Helsingissä festivaalin ohjelmisto on hyvinkin laaja, muissa kaupungeissa ohjelmisto taas on nähtävissä vähän kapeammalla kirjolla. Ihanaa kuitenkin, että festari levittäytyy näinkin hienosti ympäri Suomea!

Muistan Vinokinon olleen itselleni kiehtova ja vähän mystinen tapahtuma jo muinaisina nuoruusvuosina: vaikken tapahtumaan pikkukylältä niin vain voinutkaan lähteä, syynäsin ohjelman tarkasti läpi ja pyrin mahdollisuuksien mukaan haalimaan kiinnostavat leffat katsottavaksi. Elämäni Turkuun muuton jälkeenkin on ollut sen verran kiireistä, etten ole vieläkään koskaan ehtinyt Vinokinoon. 

Mutta tänä vuonna siihen tulee muutos! Merkitsin Vinokinon jo hyvissä ajoin kalenteriini ja tsekkailin ohjelman läpi. Nyt listaan teille kolme itseäni eniten kiinnostavaa Vinokino-elokuvaa, joita ainakin itse aion ehdottomasti rientää katsomaan. Sen lisäksi sain Vinokinolta mahdollisuuden arpoa teillekin muutamat liput Vinokino-näytöksiin. Listaan nyt ensin kuitenkin omat tärppini ohjelmasta, palataan arvonta-asiaan tekstin lopussa!


TÄMÄN KYLÄN HOMOPOJAN VINOKINO-TÄRPIT 2014:
1. BETONIYÖ
Turussa lauantain avaava Betoniyö on vaan yksinkertaisesti uskomattoman hieno. Olen nähnyt elokuvan jo kahdesti valkokankaalta ja odotan tätä kolmatta kertaa valtavasti. Kuvaus on elokuvassa henkeäsalpaavan kaunista, muistan ensimmäisen katsomiskerran jälkeen olleeni pitkään todella hämmentynyt sen hienoudesta. Harva elokuva on niin pysäyttävä, viimeistelty ja tarkkaan harkittu kuin Betoniyö. Elokuvan ohjaaja Pirjo Honkasalo on myös Vinokinon suojelija! Olen kirjoittanut Betoniyöstä ennenkin, postaus löytyy täältä.

2. LYHYTELOKUVAT
Koosteina Vinokinossa näytettävät lyhytelokuvat ovat hyvinkin paljon mieleeni jo genretasolla. Olen katsonut HLBTI-lyhäreitä paljonkin juuri niiden kätevän keston vuoksi: 10-minuuttinen pätkä on huomattavasti helpompi katsoa kuin parituntinen elokuva. Lyhytelokuvankin parissa pystyy kuitenkin rentoutumaan ja saamaan ajatukset muualle. Toisaalta lyhäreiden parissa pääsee usein näkemään elokuvia sellaisistakin maista, joista elokuvia ei juuri muuten tule katsottua. Vinokino näyttää lyhytelokuvista koottuja koosteita joka kaupungissa, suosittelen siis!

3. REMINGTON AND THE CURSE OF THE ZOMBADINGS
En tiedä tästä elokuvasta yhtään mitään, mutta jos esittelytekstissä mainitaan gaydar-ase, transvestiitti-zombiet sekä päähenkilön homoksi loitsiva sureva leski, ei elokuva vaan yksinkertaisesti voi olla viihdyttämättä. Hauskaa, että Vinokinon ohjelmistoon on uskallettu valita myös vallaton kauhukomedia, liian vakava festivaali kun on liian vakava. 

Tarkemmin ohjelmaan, esityspaikkoihin ja festivaaliin muutenkin voi tutustua Vinokinon nettisivuilla.

Ja niin, nyt arvonnan pariin!

Saan tosiaan arpoa lukijoille 4 kpl lippuja Vinokinon näytöksiin. Arvontaan voit osallistua kertomalla kommenttiboksissa, mitä elokuvaa Vinokinon ohjelmistosta menisit palkintolipullasi katsomaan. Kerro myös paikkakunta, jonka Vinokinoihin suuntaisit sekä sähköpostiosoitteesi! 

Arvontaan voi osallistua 19.10. klo 23.00 asti! Otan voittajaan yhteyttä sähköpostitse, mutta yritän muistaa ilmoittaa voittajan myös täällä. 

Arvonta on suoritettu ja kilpailu päättynyt! Kiitos kaikille osallistujille!