lauantai 30. elokuuta 2014

Sneak peek naamiaisasusta

Some ja Suomi velloo koulukiusaamis- ja jäävesiämpäri-haasteissa, mutta ei mennä niihin nyt. Koulukiusaamisesta olen suunnitellut kirjoittavani jo pidempään ja nyt yritin, mutta en näköjään pysty. En vielä. 

Sen sijaan päätin olla miettimättä ja murehtimatta ja heittää teille pientä sneak peekia illan asustani Suxesin naamiaisissa. Siitä tulee fabulous, vaikka itse sanonkin. Kävin tänään myös ystävän luona Vares-elokuvamaratonissa piipahtamassa. Ehdin nähdä jo ennenkin näkemäni Huhtikuun tytöt-elokuvan. Elokuvassa nähdään kohtaus, jossa leffan pahismies pokaa Suxesista mukaansa pojan ja pokaamisen jälkeen paloittelee pokansa. Just se leffa, mikä kannatti katsoa juuri ennen Suxesiinmenoa. Ei siis pidä lähteä epäilyttävien miesten mukaan! Elokuvassa tosin huvitti tämän pokatun pojan kommentti Suxesista, "ei täällä kukaan tunne ketään". No eipä vissiin ei :---D. Mutta ihanaa, että Suxes on mukana elokuvassa! Ihana Suxes! Ja nyt takaisin alkuperäisaiheeseen eli asuuni:

Asun keskeiset tarvikkeet muodostuivat mustasta teipistä, timanttitarroista (joita ei lopulta edes käytetty), Turku liikkeelle-ilmaisjakelulehdestä (johon tutustuin askartelun yhteydessä ensimmäisen kerran pian kolmivuotisen Turussa asumiseni aikana) sekä Ikean vanhoista verhoista (jotka ovat palvelleet verhoina, huivitanssin huiveina, merenneidon pyrstönä ja nyt vielä naamiaisasussa). Mainittakoon vielä, että ajatus asusta valkeni vasta eilen. Ajoissa liikkeellä jne jne.

Naamiaisten teemana on fantasia ja hahmoni sukupuoli on nainen, tämän verran annettakoon vinkkiä. Kuvat ovat armotonta hämärässä kuvattua puhelinsuttua, mutta suttuisuushan vain vahvistaa salaisuuden verhoa asuni ympärillä!


Osaako joku arvata, mistä asussa on kyse? Totuus paljastunee huomenna tai viimeistään maanantaina, riippuen siitä miten toivun naamiaisista. Hyvää lauantai-iltaa!

torstai 28. elokuuta 2014

Onnea Suxes – Turun sateenkaarimekka 10 vuotta!

Vuodet vierii ja kaikki vanhenee! Niin myös turkulaisen sateenkaarikansan oma bilemekka Suxes, joka viettää parhaillaan kymmenenvuotissynttäreitään.

 Luojan kiitos en ole vielä aivan niin iäkäs, että olisin käynyt Suxesissa koko sen kymmenvuotisen historian ajan. Mutta paljoa ei puutu! Ensimmäistä Suxes-käyntiäni en ehkä ihan täysin muista, tai siis osaa sillälailla ajallisesti sijoittaa oikeaan kohtaan. Turussa en kuitenkaan suinkaan vielä silloin asunut, vaan olin vain Turussa piipahtamassa. 

Suxes oli, ja on, kuitenkin ulkopaikkakuntalaiselle pikkukaupungin homolle hirveän helppo ja kiva paikka tulla. Juuri sellainen hyvätunnelmainen matalankynnyksen paikka, johon yllättävästi sopii hyvin laajasti kaikenlaiset ihmiset: nuoret ja vanhat, identiteetiltään ilmiselvät ja epäselvät, seuralliset ja seurattomat, viinaanmenevät ja menemättömät. Kaikki sujuvasti yhdessä samassa tilassa yhtenä suurena perheenä.

Suxesissa viettämiini iltoihin ja vuosiin mahtuu niin paljon kaikenlaista: enemmän ja vähemmän kosteita iltoja, joista on päädytty ties minne. Kuumottavia tilanteita, joissa samassa pöydässä istuu tyyppi, jonka kanssa on ollut ja mennyt sutinaa, tyyppi jonka kanssa haluaisi vakavampaakin sutinaa ja selän takana vielä kolmas tyyppi, jonka kanssa on saattanut puhua asteen verran liian rivoja netissä ja epätoivoisesti yrität saada tilanteen pysymään jotenkin kasassa. Lukemattomat torstait ja sunnuntait, joiden karaokeilloissa on joko herkistynyt tai huvittunut toinen toistaan tunteellisimmista tulkinnoista, tai joskus vähän liian myöhään tullut itsekin tulkinneeksi esimerkiksi Rusketusraitoja vähän lutkamaisesti elehtien. Ihania muistoja, jotka ovat luojan kiitos vain muistoja. Nykyisin pyrin ehkä vähän elegantimpaan olemukseen ja pistäydyn Suxesiin lähinnä yhdelle tai korkeintaan kolmelle. On kuitenkin ollut hauskaa huomata, kuinka uudet muualta Turkuun rantautuneet tulevat Suxesiin hauskasti uusien piirien jännitys kasvoillaan ja käyttäytyvät ehkä korostetun homosti, ihan vain koska voi. Ja se on oikein, se on ihanaa.

Ei sovi unohtaa myöskään Suxesin tähtihetkeä Suomen elokuvataivaalla: Vares – Huhtikuun tytöt-elokuvasta löytyy Suxesissa kuvattu kohtaus. Se on hienoa, vaikka kohtaus johtaakin vähemmän miellyttäviin tapahtumiin. Kohtaus kyllä hivenen huvittaa: elokuvassa Suxes lähes hehkuu pintaliitoglamouria, kun nätit pojat tanssivat kädet ilmassa ympäri Suxesia. Tottakai sitä tapahtuu Suxesissa oikeastikin, mutta todellisuuden Suxes ei ehkä kuitenkaan ole aivan niin kiiltolakattu, vaan kuten sanottu, helpostilähestyttävä ja tavallisellekin ihmiselle sopiva paikka.

Kymmenvuotisjuhlavuotensa kunniaksi Suxes on noussut kuin Feenix-lintu, ei ihan tuhkasta mutta vuosien varrella vähän väsähtäneestä sisustuksestaan kyllä. Juhlavuoden aikana paikan ilme on uusittu, ja käsittääkseni nyt, juhlaviikoksi, paikan remontti on saatu lopullisesti valmiiksi. Nämä kuvat on napattu jo viime keväänä, kun satuin pistäytymään paikalle alkuillasta arkipäivänä, jolloin paikalla ei vielä ollut juuri muita oman seurueeni lisäksi.

Onko lukijoiden joukossa innokkaita Suxesin kävijöitä (hahaa, tiedän, että on!)? Muistoja ja kommelluksia Suxesin kymmenvuotiselta taipaleelta otetaan vastaan kommenttikentässä!


maanantai 25. elokuuta 2014

Kööpenhaminan kuumimmat kundit

Kööpenhaminassa meitä kohtasi hivenen yllättävä ilmiö: komeat miehet loistivat katukuvassa lähinnä poissaolollaan. Miehet löytyivät lopulta hivenen yllättävästä paikasta. 

Suurin puna nimittäin nousi poskelle Tanskan National Galleryssä. Jos eivät ensimmäisenä silmiin osuneet Tom of Finlandin piirrokset vielä sykähdyttäneetkään, niin syvemmälle taidehistoriaan sukeltaessa alkoi kyllä punastuttaa. Viime syksynä taidehistorian sivuaineen portit eivät auenneet, mutta näiden innoittamana voisin ehkä yrittää tänä syksynä uudemman kerran. Ei mene opinnot ikinä hukkaan, varsinkaan jos samalla saa silmäniloa. Heheh. 

Nyt asiaan, National Galleryn käytäville:

Cornelis Haarlem: The Fall of the Titans. Voihan asian tietysti näinkin nähdä, ja hyvä onkin nähdä. Ei haitannut yhtään katsella titaanien putoilevan.

Seuraava on vain yksityiskohta maalauksesta, enkä tullut napanneeksi muistiin taiteilijaa saatika teosta, mutta juu-u, ruumiita lävistävät nuolet ja taistelun hirveys ovat ilmiselvästi olleet teoksessa keskeisessä roolissa. Ei haittaisi vaikka minuakin vähän nuolet lävistäisivät. Hehs. 


Seuraavassa yksityiskohdassa ollaankin romanttisemmissa tunnelmissa. Ah, astuappa itsekin venhoon!

Seuraavassa taas on kuvattu varmastikin sukujuhlia, siinä on mukava potretti sedästä ja sukulaispojasta, joka innokkaasti kuuntelee setänsä kertomuksia. Ties vaikka ihan filosofi olisi kyseessä. Juu-u. Ei ole taidehistoriassa ollut suuria ikäeroja eikä nuorten miesten ihannointia homoseksuaalisessa mielessä.


Seuraavassa saatte hetken hengähtää, on nimittäin mallilla vaatteet päällä! National galleryn kätköistä löytyi nimittäin varmastikin maailmanhistorian ensimmäinen hipsteri-selfie! Jan Verkaden omakuva 1800-luvun lopulta. Menisi ihan täydestä ja jopa hukkuisi massaan Flow'ssa. Komeat on viikset, komea on parta! Näyttäisinpä itsekin tuolta.

Tässä taas ette saa levähtää. Tämä oli yksi teoksista, jota jäin pisimpään tuijottelemaan. Tässäkin rajasin epäkiinnostavan sisällön kuvan ulkopuolelle, mutta sanallisesti kuvailtakoon, että kuvattu osuus kuvasta oli keskeisessä osassa. Raskaan työn raataja siinä hyvin heikossa asemassa, työvaatteissakin lienee jonkinasteisia puutteita. Ei tyydytä työsuojeluvaltuutettua, tai sitten tyydyttää.


Juuh, sukulaispotrettien sarja jatkuu. Kyse voi tietysti olla myös ties mistä fauneista tai menninkäisistä, vaatteet ovat jääneet maalaamatta joka tapauksessa. P.S. Kuvassa on myös hetero/homotesti. Jos huomasit taustalla olevan koiran ensimmäisenä, on minulla ikäviä uutisia: saatat olla hetero.


Kööpenhaminan museot olivat myös täynnä toinen toistaan hekumaa hehkuvampia patsaita. Patsaista olisi kuvia toisen postauksen verran, hihkaiskaa kommenttiboksiin, mikäli patsaat kiinnostavat! Tai sit vaan postaan ne joka tapauksessa, patsaat on kivoja. On ylevää ihailla antiikin veistäjien kiistatonta lahjakkuutta, patsaiden säilymisen ihmettä, upeaa veistojälkeä, patsaiden poikki iskettyjä neniä... Tai sit vaan ihastella, että jumalauta mikä kroppa, miksei enää näytetä tältä.


Tämän maalauksen kohdalla harmittelin, ettei taiteen historia ole tuntenut 3D-tekniikkaa. Kiusaus kurkistaa toogan "helman" alle olisi ollut aika suuri.


Ystävyys, läheisyys, poikarakkaus = Cheekin stadionkeikat

Käsi ylös, jos joku ei vielä tiennyt, että viikonloppuna oli Cheekin loppuunmyydyt stadionkeikat? Tuntui, että medioissa Cheekin keikat saatiin linkitettyä aivan kaikkeen ja kaikki oli ihan cheek. Yliannostuksesta huolimatta on pakko jakaa muutama ihan ylisöpö kuva Instagramin kuvavirroista.

Syystä tai toisesta myös muinainen postaukseni Cheekin lukuisista naisista oli levinnyt ympäri nettiä, jopa Vauva-lehden foorumilla aiheesta puhuttiin. No, oli niin tai näin, ihan viikonlopun keikkojakin näkemättä olen entistä rakastuneempi Cheekiin: ei voi kuin ihailla. Sanoi kuka tahansa mitä vain, niin stadionillinen ihmisiä ei mene hurmioon pelkästä onnistuneesta markkinoinnista tai paskasta musiikista. Paljon on tietysti kiinni oikeasta ajoituksesta ja sattumasta, mutta paljon on myös kiinni siitä, että tekijänä vain sattuu olemaan helvetin kova (kröhöm) tekijä. 

 
Poikarakkautta, kirjoitti Mikael Gabriel Instagramissa. Love is in the air, ihan selvästi! Elastinen pitää Jarea kädestä. Awwws. Hymyilevä Cheek on paras Cheek.

torstai 21. elokuuta 2014

Syntymäpäiväjuhlat

Voisin viettää juhlapäivää jälleen huomenna, olen lauleskellut koko viikon lauantaina olleiden megayhteissynttäreiden jälkeen. Lauantaina juhlittiin sekä mun, Killen että tämän blogin synttäreitä.


Mun ja Killen yhteissynttärit ovat muodostumassa jo perinteeksi: synttäreitä juhlittiin myös viime kesänä. Tänä vuonna juhlakalujen (heheh, kalu, hihih) joukkoon pääsi myös oma pikkuinen blogini, joka oli aikaisin liikkeellä ja sai jo alkukesästä blogiyhteistöiden merkeissä vähän tarjoiluja juhliinsa. Jo kesäkuussa esittelin teille näkyvästi Pride-tapahtumissa ympäri maailmaa mukana olleen Barefoot Winesin viinejä, joista nyt siis juhlissa päästiin nauttimaan. Sen lisäksi turkulainen, ihana MBakery tarjosi juhliin kakun. Valikoimasta päädyin passion-mansikkakakkuun, jota olen onnellisena lusikoinut nassuuni mm. Killen mummin luona jo kauan ennen blogiyhteistyötä. 

Juuri tuo passion-mansikka on mielestäni kakku parhaimmillaan: makea, olematta liian makea. Samalla se on raikas ja keveän tuntuinen. Joku luonnehti sitä juhlissa kesän parhaaksi kakuksi, ja sitä se kyllä onkin. Näin loppukesästä kakun päällä olleet tuoreet marjat antoivat viimeisiä kosketuksia tuoreisiin marjoihin. Tätä kakkua ja juhlia kelpaa muistella vielä syksynkin edetessä. 

Vaan eipä blogi suinkaan ollut ainoa, joka sai lahjoja: vaikka kutsussa erikseen sanottiin, että mitään ei tarvitse tuoda (no okei, kehotimme suosimaan nestepitoisia lahjoja), saimme silti juuri sopivasti lahjoja: viinikaappi täydentyi, supersymppikset heijastimet tarjoavat halpaa henkivakuutusta ja Tove100-tarjotin, jonka ostamista taannoin harkitsin, toi erittäin suurta iloa. Jälkeenpäin huomasin, että lähes kaikkien lahjojen mukana oli Muumi-kortti, jossa oli huomioitu myös blogi yhtenä päivänsankareista. Ainoa ei-Muumi-aiheinen kortti olikin Robin-kortti, joka taas on tietenkin aivan omaa luokkaansa.


Mutta paljon oli juhlissa muutakin kuin kakkua, viiniä ja lahjoja! Lähes kaikki parhaat tyypit, myöhään yöhön kestäneitä keskusteluja, suunnitelmia teleskooppivartisella ongella toteutettavasta ruuantoimitushissistä, Robinin analyyttistä kuuntelua, yksityiskohtia työskentelystä puhelinpalvelussa ja sen verran väsähtäminen, että ajatus baariin lähtemisestä tuntui yksinkertaisesti liian raskaalta. Ilta huipentui nälkäiseen pizzatilaukseen, jonka seurauksena tuli testattua myös toinen lähipizzeriamme. Hauskaa, että pizzeria käytännössä näkyy ikkunastamme, eikä sinne silti ole eksynyt vielä kertaakaan aiemmin juhlista palatessa. 

Juhlien jälkeinen aamu koitti kummallisen virkeänä. Ei krapulaa ja olo oli levännyt ja seesteinen. Pientä järkkymistä tosin koin nähdessäni valtavan tiskivuoren: meidän juhlissa ei enää koskaan käytetä oikeita laseja. 

Ja tähän loppuun vielä yllätys, oli se sitten hyvä tai kuolettavan hyvä. Jotkut ovat pyydelleet my day-videopostausta, ja koska elän seuraajieni toiveista, päätin sellaisen tehdä. Tässä siis vielä synttärijuhlapäivän parhaita paloja videomuodossa. Olkaa hyvät! Muistakaa myös subscribettää YouTube-kanavani, kuten tapana on sanoa ja tehdä.



keskiviikko 20. elokuuta 2014

Tämän kylän homopoika kirjassa ja televisiossa – leffaroolia odotellessa

Syksy jo saapuu (ei saavu) ja sen myötä meikähomo hyppii silmillesi kaikenlaisissa medioissa. Silmä tarkkana, siis!

Ajankohtaisin uutinen lienee se, että tänä syksynä on mahdollista nähdä taas minua televisioruudulla tai mistä nyt ikinä ohjelmansa kukin katsookin. Aivan uusimmat lukijat eivät ehkä tiedäkään, mutta vierailin YLE TV2:n Blogistania-sarjan yhdessä jaksossa toisella tuotantokaudella. Kesän mittaan Blogistaniaa on näytetty uusintoina ja luonnollisesti oma jaksonikin tullaan näyttämään. 

Blogistania-kuvaukset keväällä 2013. KUVA: Sirpa Leskelä / YLE
Blogistania-jaksoni kuvattiin huhtikuussa 2013 ja maailmani on kuvausten jälkeen hivenen muuttunut: ohjelmassa näkyvä asuntoni on edellinen kämppäni, ei siis nykyinen yhteisasumus Killen kanssa. Muutenkin olen toki huomattavasti fiksumpi, kypsempi, komeampi ja tyylikkäämpi kuin jaksossa. Vaikka ei se huono jakso ole, olen siihen varsin tyytyväinen.

Blogistania-jaksoni ensiesitystä varten laadin aikoinaan blogiini myös juomapelin. En ehkä suosittele pelaamaan sitä, ainakaan alkoholijuomilla, lähetysaikaan aamukymmeneltä. Areenasta tai muulta tallenteelta sopivampaan aikaan katsottuna juomapeli on kuulemma aika tehokas.

Blogistania-jaksoni putkahtaa televisiosta uusintana siis 25.8. eli ensi maanantaina klo 10:20! Samana päivänähän alkaa myös Salkkarit. Saa nähdä kumpi saa enemmän katsojia: minä vai Salkkarit. Veikkaan itseäni. 

Toinen uutiseni ei koske väljähtänyttä kesäuusintaa, vaan aivan uusinta uutta! Viime talvena ihanat naiset Noora ja Miki lähestyivät minua sähköpostitse ja pyysivät mukaan työn alla olevaan blogiopaskirjaansa. Annoin kirjaan haastattelun ja pidimme talvisella Vartiovuorella jäätävässä pakkasessa photoshootit kirjaa varten. Nyt Blog by the book-blogiopas on valmis. Tammen julkaisemassa kirjassa on mukana vaikka ketä muita huippubloggareita ja olen valtavan iloinen, että oma pieni bloggariminäni on päässyt mukaan kirjoihin ja kansiin. Parhautta! Yläpuolelta voitte tsekata kirjan kansikuvan ja pitää siis silmänne auki kirjastoissa ja kirjakaupoissa. Hinta on tietääkseni 26 euron paikkeilla. 

tiistai 19. elokuuta 2014

Turku Pride – vapaus valita, oikeus olla toist pual jokke

 

Luulitko, että kesä ja lukuisat Pride-tapahtumat ovat jo takanapäin? Ehei, luulit väärin! Turku Pride ampaisee puskista ja vaatii oikeutta kulkea toist pual jokke. 

Täytyy myöntää, että suhtauduin hyvin varauksella ajatukseen Turku Prideen. Tapahtumaa alettiin kiireesti järjestää vasta tänä kesänä lakivaliokunnan torpattua Tahdon2013-aloitteen ja toisaalta Helsinki Priden kerättyä ennätysosallistujamäärän. Pidin kuitenkin aikataulua liian tiukkana ja mahdottomana, enkä muutenkin liian kiireisenä lähtenyt mukaan järjestämään tapahtumaa, vaikka mukaan pyydettiinkin. Arvelin, että hätäisesti kasaan koottu tapahtuma kerää paikalle vain mellakoinnista, aiheesta viis, kiinnostuneet kiljupunkkarit ja kadunmiehet, joiden mellakointi nyt tuskin edistää ainakaan HLBTI-ihmisten asiaa.

Samuli Putrokin osallistuu Turku Prideen!
Sain kuitenkin hiljattain vielä uuden kyselyn, josko vähän kuitenkin ehtisin mukaan. Tuolloin tsekkasin tapahtumanjärjestäjien Facebook-ryhmän, ja pääsin todentotta yllättymään. Hetkessä kasaan koottu tapahtuma vaikutti hyvinkin pätevältä. Kaikki oli otettu huomioon ja suunnittelu- sekä käytännöntoteutustyö oli kovassa vauhdissa. Joku yltiönero oli onnistunut nappaamaan Samuli Putron keikalle Turku Priden puistojuhlaan. Turku Pride huipentuu kolmessa eri paikassa järjestettävään iltajuhlaan. Mukana on tietenkin myös Pride-kulkue. Upeeta! Mahtavaa! 

Turku Pride järjestetään mukavasti vasta myöhemmin syksyllä, eli 20. syyskuuta. Turkuun rantautuneilla uusilla opiskelijoillakin on tuolloin hieno tilaisuus tarkistaa, että ei Turus mittä homoi oo.

Tarkempaa tietoa jo nyt sekä myöhemmin voi tsekkailla esimerkiksi Turku Priden Facebook-sivulta sekä tapahtumasivulta.