maanantai 20. lokakuuta 2014

Kehityskeskustelun paikka

Vinokino-arvonnan voittajat on arvottu! Voittajille on laitettu sähköpostia. Kiitos kaikille osallistuneille! 

Nyt kun lukijakuntaa on verrytelty mukavasti aktiiviseksi, on hyvä hetki pitää pienet kehityskeskustelut. Ajattelinkin kerätä vähän lukijapalautetta. Tuntuu, että lukijoita kyllä käy lukemassa entiseen malliin, joskus jopa enemmänkin, mutta kommenttiboksi on laajalla otannalla hiljentynyt kauheasti. Se on vähän kurjaa, koska nimenomaan se inspiroi ja motivoi bloggaamaan, että huomaa herättävänsä lukijoissa jotakin. Aistini eivät kuitenkaan ole vielä aivan niin virittyneet, että pystyisin aistimaan asioita pelkästään kävijämäärien, tykkäysten ja klikkauksien perusteella.

Kerro siis, että mikä toimii, mikä ei? Mitä haluaisit lukea, mitä et? Onko mielessäsi eeppinen aihe, joka vaatisi ehdottomasti tarttumistani? Mikä ärsyttää, mikä ilahduttaa?

 Kommenttikenttä on auki aivan kaikelle palautteelle, käytä siis tilaisuus hyväksi! 

 

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Lari ja Elias vuonna 2011

Tänään on sunnuntai ja se tarkoittaa sitä, että on enää yksi ilta ilman Salkkareita. Hankin juuri uuden koneen ja kävin sen vuoksi läpi vanhan koneen uumenista löytyviä tiedostoja. Vastaan tuli reipas määrä kuvankaappauksia Larin ja Eliaksen alkuvaiheista.

Kuvat: MTV OY

Keräsin iloksenne huippuhetkistä (no, okei, kaikki alkuaikojen Larias-kohtaukset olivat huippuja) muutaman kollaasin. Löysin koneelta jopa kohtauksen, jossa Lari ja Elias tapaavat ensimmäisen kerran! Näistä kollaaseista huomaa hyvin sen, mikä tapahtuu usein arkipäivän ihmisten kanssa tosielämässäkin: koska ihmisiä näkee usein, ei ihmisissä tapahtuvaa muutosta pysty samalla tavalla seuraamaan. Samalla tavalla ei Salkkari-hahmoissakaan ole kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka hahmot ovat lihoneet, miehistyneet, kasvattaneet lihasmassaansa tai muuten vaan muuttuneet. Kaiken muun awww-ääntelyn lomassa oli hellyyttävää huomata, kuinka babyface Larikin on ollut  alkuaikoinaan. Oivoi :').
Parhaiten tämä siloposkisuus ja poikamaisuus tulee esiin tässä kollaasissa, jossa Elias on vastikään rantautunut Pihlajakadulle ja Larikin nähdään luultavasti ensimmäistä kertaa. Larin ja Eliaksen ensikohtaaminen tämä kuitenkin on. Sinänsä juonenkuljetus meni pieleen, että jokainen arvasi heti, että Larin on pakko olla kaappihomo. Toisaalta eivätpä Salkkarit juuri muutenkaan ole onnistuneet juonenkäänteillään yllättämään eikä se varmasti ole ollut tarkoituskaan. Tämä jakso on esitetty arkistojeni perusteella joulukuun alussa vuonna 2011. Niin ne vuodet vierivät!
Tässä ollaan jo vähän pidemmällä, mutta hyvin alkuvaiheessa silti. Iidan kanssa seurusteleva Lari on alkanut osoittaa kiinnostustaan Eliakseen, mihin Elias suhtautuu nykyisin tavaramerkiksi muodostuneella grumpycat-ilmeellä. Kyseessä on ehdottomasti yksi suosikkikohtauksistani, ihan jo dialogin takiakin. Muistan tämän muuten ulkoa:

"Siis meneeks nää johdot värien mukaan?"
"Huoh."
"No tekniikka ei oo mun laji, sori vaan."
"Sä laitat ne väärin. Aina sisäänmenoon, ei ulostuloon."

Ah, mitä symboliikkaa! Silkkaa neroutta! En olisi itse keksinyt. Samaan aikaan viitataan hienosti kaapista ulostuloon että heterokulississa elävän exit only-henkiseen vakuutteluun. Upeaa!

Kauaa ei Eliaskaan pystynyt pitämään näppejään kurissa, vaan tilanne eskaloitui kiihkeään aktiin kesken koulutyön. Näin villeissä tunnelmissa päättyi kevätkausi 2012. Tai oikeastaan alkoi syyskausi 2012, jos tarkkoja ollaan:
Muistan, kuinka paljon tämä kohtaus silloin yllätti. Se ei suinkaan yllättänyt, että tilanteeseen päädyttiin, vaan se, kuinka jotenkin ronski kohtaus oli. Lariaksen myötä ruudussa on toki vilahtanut jopa puolet paljaasta takapuolesta (pituussuunnassa katsottuna yläosa, ei siis esim. toinen pakara). Hurjaa se oli ja kyllä tätä kohtausta vain on katsottukin.

Mitkä on teidän suosikkeja Larias-kohtauksista vuosien varrella? Onko jokin jäänyt erityisesti mieleen? Kiinnostaisiko nähdä kollaaseja Larista ja Eliaksesta toistekin? Kuten sanottu, kuvia löytyi hurja määrä ja kollaaseja syntyisi helposti varmasti kymmeniä.

torstai 16. lokakuuta 2014

Älä sammu aurinko


Eilisilta sujui ihanasti Samuli Putron keikalla Klubilla. Eilen oli keskiviikko, eli poikkeuksellinen ilta keikalle. Mutta poikkeus oli hyvä poikkeus: keikka alkoi ajoissa ja olin kotona jo yhdeltätoista. Yleisökin oli arki-illasta huolimatta löytänyt paikalle hienosti ja tunnelma oli melkein yhtä hyvä kuin viikonloppukeikoilla. Putro rakastaa Turkua ja Turku rakastaa Putroa, asia josta ei voi tietää kumpi oli ensin, mutta josta vain tietää, että näin asia on ja on oltavakin.

Myös marraskuun lopussa tai joulukuun alussa eduskunnan täysistuntoon päätyvä Tahdon2013-kansalaisaloite oli edustettuna keikalla. Kampanja näkyi Putron tv-esiintymisessä jo kampanjan alkaessa, ja näemmä näkyy edelleen. Lakana on viime kerrasta kasvanut ja vuosilukukin päivittynyt. Aivan kuten kampanjallekin kävi.

Keikka toi juuri kaivattua piristystä heti alkuunsa voimalla iskeneeseen pimeään vuodenaikaan. Väsyttävän pimeyden (joka liittyy niin yhteiskunnan sekoiluun, vuodenaikaan kuin siitä seuraavaan henkiseen tilaankin) keskellä keikasta sai energiaa ja toivoa. Viro sai tasa-arvoisen avioliittolain, samoin viisi uutta osavaltiota Yhdysvalloissa. Että toivon kipinä elää. Talven yli voi elää vappua odottaen. Älä sammu aurinko, älä taivaalta äläkä mielestä. 


keskiviikko 15. lokakuuta 2014

VINOKINO-TÄRPIT JA -ARVONTA


Yhteistyössä Vinokino

Sateenkaarikansan tarinoita kertova leffafestari Vinokino on täällä taas!

Vinokino on vuosittain Turussa (24.-26.10.), Helsingissä (7.-9.11.), Jyväskylässä (24.-25.10.), Oulussa (25.-26.10.) ja Tampereella (30.10-2.11.) järjestettävä leffafestari, jossa nähdään runsas määrä erilaisia elokuvia HLBTI-teemalla: mukaan mahtuu niin dokumenttia kuin fiktiotakin, lyhyinä ja täysipituisina elokuvina. Turussa ja Helsingissä festivaalin ohjelmisto on hyvinkin laaja, muissa kaupungeissa ohjelmisto taas on nähtävissä vähän kapeammalla kirjolla. Ihanaa kuitenkin, että festari levittäytyy näinkin hienosti ympäri Suomea!

Muistan Vinokinon olleen itselleni kiehtova ja vähän mystinen tapahtuma jo muinaisina nuoruusvuosina: vaikken tapahtumaan pikkukylältä niin vain voinutkaan lähteä, syynäsin ohjelman tarkasti läpi ja pyrin mahdollisuuksien mukaan haalimaan kiinnostavat leffat katsottavaksi. Elämäni Turkuun muuton jälkeenkin on ollut sen verran kiireistä, etten ole vieläkään koskaan ehtinyt Vinokinoon. 

Mutta tänä vuonna siihen tulee muutos! Merkitsin Vinokinon jo hyvissä ajoin kalenteriini ja tsekkailin ohjelman läpi. Nyt listaan teille kolme itseäni eniten kiinnostavaa Vinokino-elokuvaa, joita ainakin itse aion ehdottomasti rientää katsomaan. Sen lisäksi sain Vinokinolta mahdollisuuden arpoa teillekin muutamat liput Vinokino-näytöksiin. Listaan nyt ensin kuitenkin omat tärppini ohjelmasta, palataan arvonta-asiaan tekstin lopussa!


TÄMÄN KYLÄN HOMOPOJAN VINOKINO-TÄRPIT 2014:
1. BETONIYÖ
Turussa lauantain avaava Betoniyö on vaan yksinkertaisesti uskomattoman hieno. Olen nähnyt elokuvan jo kahdesti valkokankaalta ja odotan tätä kolmatta kertaa valtavasti. Kuvaus on elokuvassa henkeäsalpaavan kaunista, muistan ensimmäisen katsomiskerran jälkeen olleeni pitkään todella hämmentynyt sen hienoudesta. Harva elokuva on niin pysäyttävä, viimeistelty ja tarkkaan harkittu kuin Betoniyö. Elokuvan ohjaaja Pirjo Honkasalo on myös Vinokinon suojelija! Olen kirjoittanut Betoniyöstä ennenkin, postaus löytyy täältä.

2. LYHYTELOKUVAT
Koosteina Vinokinossa näytettävät lyhytelokuvat ovat hyvinkin paljon mieleeni jo genretasolla. Olen katsonut HLBTI-lyhäreitä paljonkin juuri niiden kätevän keston vuoksi: 10-minuuttinen pätkä on huomattavasti helpompi katsoa kuin parituntinen elokuva. Lyhytelokuvankin parissa pystyy kuitenkin rentoutumaan ja saamaan ajatukset muualle. Toisaalta lyhäreiden parissa pääsee usein näkemään elokuvia sellaisistakin maista, joista elokuvia ei juuri muuten tule katsottua. Vinokino näyttää lyhytelokuvista koottuja koosteita joka kaupungissa, suosittelen siis!

3. REMINGTON AND THE CURSE OF THE ZOMBADINGS
En tiedä tästä elokuvasta yhtään mitään, mutta jos esittelytekstissä mainitaan gaydar-ase, transvestiitti-zombiet sekä päähenkilön homoksi loitsiva sureva leski, ei elokuva vaan yksinkertaisesti voi olla viihdyttämättä. Hauskaa, että Vinokinon ohjelmistoon on uskallettu valita myös vallaton kauhukomedia, liian vakava festivaali kun on liian vakava. 

Tarkemmin ohjelmaan, esityspaikkoihin ja festivaaliin muutenkin voi tutustua Vinokinon nettisivuilla.

Ja niin, nyt arvonnan pariin!

Saan tosiaan arpoa lukijoille 4 kpl lippuja Vinokinon näytöksiin. Arvontaan voit osallistua kertomalla kommenttiboksissa, mitä elokuvaa Vinokinon ohjelmistosta menisit palkintolipullasi katsomaan. Kerro myös paikkakunta, jonka Vinokinoihin suuntaisit sekä sähköpostiosoitteesi! 

Arvontaan voi osallistua 19.10. klo 23.00 asti! Otan voittajaan yhteyttä sähköpostitse, mutta yritän muistaa ilmoittaa voittajan myös täällä. 

Arvonta on suoritettu ja kilpailu päättynyt! Kiitos kaikille osallistujille!

maanantai 13. lokakuuta 2014

Nuorisosuosikki palasi ruutuihin – luvassa mm. TV-historian pisin homopusu!

 

Tätä päivää on odotettu! Yksinäisten lounashetkieni sulostuttaja ja Suomen nuorison lempisarja #lovemilla on katsottavissa kolmannen tuotantokauden jaksoin!


Olen odottanut #lovemillan paluuta jo siksikin, että jaksot ovat oivallisia yksinäisiin lounashetkiin: töitä tai opiskeluhommia kotona tehdessä ei ole aikaa käyttää lounaaseen tuntia ja katsoa syömisen ohessa mitään pitkäkestoisempaa. #Lovemilla on alle kymmenen minuutin kestossaan ollut parasta lounasseuraa silloin, kun lounasseuraa ei ole ollut.

#Lovemillasta löytyy myös omissa henkilökohtaisissa television homohahmot-ranking-listauksissani Salkkareiden nuoren Kalle Laitelan kanssa jaetulle ykkössijalle kipuava Ämpäri, joka tuli kaapista ehkä maailman tv-historian täydellisimmin tehdyssä jaksossa. Katsoin jakson taas, ja jotenkin silmäkulma vähän kostui.

Ämpäri kuitenkin tuntui myöhemmissä jaksoissa jäävän vähän muiden jalkoihin: lyhyeen jakson kestoon ei tietenkään paljoa asiaa pysty mahduttamaankaan. Tänään julkaistulla kolmannella kaudella vahinko otetaan nähtävästi takaisin. Kolmannella kaudella nimittäin tehdään sarjan mukaan ennätyksiä näyttämällä TV-historian pisin homosuudelma. Malttamattomana odotan, millaisen debatin #lovemilla tällä kertaa herättää. #Lovemillan taannoista masturbointijaksoahan pohdittiin eduskunnassa asti... Kun aiheena on varmasti tunteita herättävä homous Puolustusvoimissa, voinee melkoista mellakkaa tietyiltä tahoilta odottaa.

TV-historian pisin homopusu on vuorossa sarjan kuudennessa jaksossa, mutta koska kuitenkin olette malttamattomia romantiikkasyöppöjä, voitte fuskata ja katsoa kuudennen jakson jo nyt, koko tuotantokausi kun tosiaan on julkaistu kerralla. Pusun kestoa spoilaamatta täytyy todeta, että kohtauksen överiksi vedetty pituus on varsin viihdyttävää. Välillä tuntuu, että homosuhteiden fyysistä puolta televisiossa kuvatessa on vaarana kohtauksen missaaminen jos sattuu räpäyttämään silmiään väärässä kohdassa.

On hienoa, että Ylellä on kiinnitetty huomiota muuttuneisiin tapoihin seurata ohjelmia: ohjelmat voidaan katsoa mielellään vaikka yhteen putkeen, odottamatta jokailtaista/viikkoista tv-lähetystä. Ainoa ongelma on vähän hölmösti toimiva Yle Areena: en ollut saada ilman neuvonkysymistä tolkkua siitä, mikä on ensimmäinen jakso. Yle Areenan jaksojärjestys kun ei mene kovin järkevästi. Ohjelman omalta Areena-sivulta jaksot löytyvät kuitenkin järjestyksessä niin, että ensimmäinen jakso on viimeisenä. Älkää hämääntykö edes järjettömästä Jakso 8/24-numeroinnista, jossa ei ole mitään järkeä. Lopusta alkua kohti katsoen siis! 

Löytyykö muita #lovemilla-faneja? Onko kolmannen kauden katsominen jo pitkällä ;)?

Kuvat: Yle, kaappauksia kuudennesta jaksosta.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Herranpieksut, mikä Putous-hahmo!

Kristiina "Kissi" Vähä-Hiilari. (KUVA: Numi Nummelin)

Ajattelin, etten kajoa Putous-aiheeseen blogin puolella siitäkään huolimatta, että odotin alkavaa kautta hyvinkin suurella innolla. No, Antti Holman sketsihahmon nähtyäni en voi olla postaamatta. Epic! 

Vaikka luinkin jo hyvä tovi sitten Antti Holman homoseksuaalisuudesta Me Naisista, en silti jotenkin löytänyt järjellistä pointtia lähteä kirjoittamaan. Sen lisäksi, että jo Putouksen ensisekunneilla ruudussa vilahtivat jumalaiset teräspakarat, on myös Antti Holman sketsihahmo, Kristiina "Kissi" Vähä-Hiilari hulvattoman eeppinen.

Putouksessa on toki nähty drag-hahmoja ennenkin, mutta Kissi menee kirkkaasti yli jopa ikisuosikistani Marja Tyrnistä. Jyväskyläläinen white trash-kehonrakentaja on silkkaa neroutta ja uskallan jo nyt veikata Kissiä voittajaksi. Eikä sillee varsinaisesti yhtään haittaa tämä hyvin näkyvissä oleva järjetön kroppa. Huh. Luulen, että Vähä-Hiilarista muodostuu varsin pidetty hahmo sateenkaaripiireissä. Ainakin viralliselle Facebook-sivulleen Vähä-Hiilari nappasi hetkessä lähes parituhatta tykkääjää. Enteilee hyvää, jes!

Toiseksi suosikikseni nousi ensiesiintymisen perusteella Jenni Kokanderin Svetlana Rönkkö. Molemmissa hahmoissa tiivistyi hyvin se, mikä toimivassa sketsihahmossa on tärkeää. Överiä ulkonäköä tai täydellistä hokemaakin olennaisempaa on se, että esitettävä ihmistyyppi on oikeasti olemassa ja keskeisiltä luonteenpiirteiltään tunnistettava. Sellainen, jonka katsoja omassa elämässäänkin tuntee. 

KUVA: Numi Nummelin.

Katsaus Salkkareihin: There's Lalle in the air!

Salatut elämät ovat rullanneet syyskautta jo hyvän tovin. Myös Salkkareiden homopoikien juonikuvioissa on kihinää ja sutinaa, joten ajattelin koota kuvioita ja niiden herättämiä mietteitä pitkästä aikaa blogiinkin. 

Tärkein juonenkäänne ensin: ikuisuuksia jatkunut jahkailu Kallen ja Larin välillä on viimein johtanut toimintaan! There's Lalle in the air! Viime aikoina ehdottomaksi suosikkihahmokseni nousseen Jannen laitettua Lallelle liikettä niveliin lähti homma pyörimään reippaasti: Kalle ja Lari suutelivat kellarissa ja päätyivät myöhemmin treffeille ravintolaan, jonne tietysti tupsahtivat myös Elias ja Miska, jotka tietysti liittyivät Larin ja Kallen seuraan. 


Lari ja Kalle ovat mielestäni sopiva pari ja kiinnostava juonenkäänne: mitä tästä vielä seuraa? Miten suhtautuu esimerkiksi Ismo? Se jää nähtäväksi. 

On tässä kuitenkin ongelmansakin. En olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mutta sanon nyt kuitenkin: Elias on törkeen ärsyttävä. Mulkoileva grumpy cat ei pääse näköjään koskaan Larista yli, vaan juoksee perässä inisemässä. Raivostuttavaa. Raivostuttavaa siksi, että kaikenlainen ininä on ärsyttävää (paitsi jos inisee itse) ja toisaalta siksi, että väkisin sitä itsekin miettii, että oisko Lari ja Elias sittenkin parempi pari kuin Lari ja Kalle tai Elias ja Miska.



Parasta sen sijaan on, nyt ja aina, Janne Haukkala hoitamassa Larin ihmissuhteita. En tiedä, kuka Jannen repliikit kirjoittaa, mutta ihan tajuttoman nerokasta kielikuvien käyttöä joka tapauksessa. Mieleen ovat jääneet ainakin karvanoppien heiluttelu ja stetoskoopin räplääminen. Neroutta. Pahakseni en myöskään ole pistänyt Jannen ja Larin salitreenikohtauksia, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Krhhmmm...



Suurin UUUH osui silmieni eteen kuitenkin vasta tänään, katsoessani perjantain jaksoa. Jos olisin tiennyt, mitä silmien eteen lävähtää, en olisi missään tapauksessa lähtenyt kuokkimaan syntymäpäiväjuhliin, vaan olisin kiltisti tullut kotiin Salkkareiksi. No, eipä se näkymä huono ollut tänäänkään:


Jep. Sannin kampaus on erikoinen, mutta ei yhtään huono. Varsin kiva oikeastaan!

Vaan mitä mieltä olette te? Kuumottaako Lalle? Ärsyttääkö Elias? Tykkäättekö tekin Sannin kampauksesta? 

Kuvat: MTV Oy