keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Blogi tulevaisuudessa pelkkää glamouria ja luksusta!

Eilen paljastin, että ensi viikolla on edessä blogimuutto! Lupasin paljastaa teille alkukuun aikana pieniä tiedonmurusia blogin tulevaisuudesta, joten huhtikuun ensimmäisen päivän kunniaksi ajattelin paljastaa heti kaikkein suurimman muutoksen: blogin nimi tulee muuttumaan! Samalla myös blogin ilme ja aihepiirit uudistuvat.

Blogin nimeksi pitkän, itseasiassa jo viime syksynä alkaneen pohdinnan, jälkeen valikoitui GAY-MIEHEN GLAMOURELÄMÄÄ. Nimenvaihtoon on useampikin syy: valitessani Tämän kylän homopoika-nimeä olinkin vielä nuori poika. Nyt kuitenkin olen jo selvästi mies, ja "homopoika" tuntuu siksi vähän kiusalliselta nimeltä. Myös "tämä kylä" on jo jäänyt taakse, enkä muutenkaan halua blogin nimellä sitoa itseäni mihinkään paikkaan: nyt voin paljon vapaammin kirjoittaa kaikesta gay-elämään liittyvästä. Gay on myös sanana coolimpi ja kansainvälisempi, joten siinäkin mielessä olen nimenvaihdokseen hyvin tyytyväinen.

Moni varmasti kiinnittää huomiota myös sanaan glamour. En ole pitänyt asiasta hirveän suurta meteliä blogissa, mutta tarkkasilmäisimmät ovat asian ehkä rivien välistä huomanneet. Elämäni koostuu hyvin pitkälti jopa omasta mielestäni ylenpalttisesta glamourista: rakastan juhlimista ja elän erilaisissa cocktail-tilaisuuksissa minglailusta, kuten esimerkiksi Gay Gaala-postauksestani saitte lukea. Jumaloin myös erilaisia laatuvaatteita, joita olen kieltämättä ostellut viime aikoina aikalailla hintalappuihin katsomatta. Puhumattakaan kaikista niistä luksuslahjoista, -viineistä ja -ruuista, joilla Killen kanssa ilahdutamme toisiamme. En voisi elää ilman niitä, ja siksi haluan jakaa tämän materian tuottaman ilon teidänkin kanssanne.



Ennen olen pitänyt tätä arjen pientä luksusta vakan alla, mutta enää en tahdo elää niin. Alkuvuoden sairasteluni ovat opettaneet sen, että elämästä pitää voida nauttia ja nautinnoista syntynyt ilo pitää voida jakaa kaikkien nähtäväksi! Siksi aion tulevaisuudessa keskittyä blogissani paljon myös erilaisten luksus-palveluiden ja -tuotteiden esittelyyn.

Esittelen tässä teille samalla myös blogini uuden bannerin. Siinä huokuu toiveideni mukaisesti kansainvälisen tason glamour. Kreikkalainen jumalhahmo salamoineen antaa viitteitä maailman metropolien jumalaisiin mallimiehiin, jotka ovat niinikään keskeinen osa gay-kulttuuria. Logossa on myös haettu samaa henkeä kuin kansainvälisten gay night clubien ilmeissä. Voin logoa katsoessani tuntea klubien hienostuneen glamour-hengen sekä shampanjan kohoavat kuplat. Tätä samaa yltäkylläistä ja loputonta juhlaa haluan blogillani jatkossa tuoda niidenkin elämiin, jotka voivat glamourista vain haaveilla: tiedän, millaista on elää maaseudulla kaikesta syrjästä. Hädintuskin saa tietoa gay-maailman ilmiöistä, puhumattakaan siitä että kylän ainoaan pubiin tai baariin saisi häivähdystäkään glamourista. Onneksi sukellus gaymiesten maailman glamouriin onnistuu nykyisin blogini kautta!



Uskon, että tälle uudistukselle on tilausta. Kukapa nyt jaksaisi aina lukea uuvuttavia ja pitkiä ulinoita siitä, kuinka kaikki on surkeasti. Elämä on liian lyhyt valittamiseen, nyt pitää nauttia! Tuskin erehdyn, jos oletan, että olette samaa mieltä? Mietteesi muutoksesta voit jakaa kommenttiboksissa!

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Rexikäs olo

Kuten viikko sitten ensimmäistä Toy Story-paitaa esitellessäni kerroin, sain Jeminan mukana Lontoosta toisenkin Disney-paidan vartaloani verhoamaan ja olemistani sulostuttamaan. 



Toy Storyn Rexiä kuvaava paita on tietysti aika eri henkinen kuin toinen, umpihipsteri-Toy Story-paitulini. Tämä päällä tunnen itseni vähän dinosauruksista innostuneeksi lapseksi, ei puutu kuin lappuhaalarit tai collegepöksyt. Se on erikoista, sillä en ollut lapsena muistaakseni tippaakaan kiinnostunut dinosauruksista. Paitsi Maa aikojen alussa oli kyllä superhyvä. 

Nyt olen kuitenkin ihan dinofanipoika, odotan innolla uutta Jurassic Parkia ja aikoja, jolloin on niin lämmintä, että voin kiitää (tai no, tallustaa nykykunnolla) ympäri kesäistä Turkua Rex-paidassani. Rauh!

Tykkään muuten näistä kuvista jotenkin tosi paljon, vaikka itse sanonkin kun itse kaukolaukaisimella otin. Facebookissa tosin kuulin, että näytän alemmissa kuvissa iltapäivälehden parisuhdekriisi-artikkelin kuvituskuvalta. Ei haittaa, on hieno paita ja Woody-nukke.

Blogimuuttolaatikot pakattuna – kohta mennään!

Jo edellisessä postauksessa kerroin teille, kuinka sairaudenkin keskellä elämään ilmestyy ilahduttavia asioita. Vielä viimeksi en kertonut tarkemmin mistä on kyse, mutta nyt kuulemma jo voin hiukan raottaa tätä salamyhkäisyyden verhoa. 

Kuten jotkut ovat saattaneet arvatakin, pakkaan aivan näillä näppäimillä blogini kimpsut, kampsut ja komeroihin kertyneet muistoesineet ja muutan ne uuteen virtuaaliseen ympäristöön. Vielä pysyköön salassa, kenen hoteisiin blogiarkistoni kannan, mutta sen sanon, että tämä on hienoa. Ihan tajuttoman siistiä. Tietysti jännittää, miten homma lähtee pyörimään, mutta toisaalta tunnen, että tämä toimii. Että vuosien uurastus blogin parissa tavallaan viimeinkin palkitaan, että oikeasti saavuttaa jotain. Onhan se nyt saatanan hieno tunne, kun pyydetään osaksi kokonaisuutta, jonka merkitys itselle ja kasvulle sekä aikuiseksi että ihmisenä on ja on ollut valtavan suuri.



Eikä tarvitse pelätä. Tuleva ympäristö ei rajoita bloggaamista mitenkään. Kaikki pysyy omissa hyppysissäni. Päätän jatkossakin ihan itse mistä kirjoitan ja mistä en. Todennäköisesti saatte muuton myötä jopa entistä enemmän hurmaavia kertomuksiani luettavaksenne!

Asiat etenevät tuossa huhtikuun alussa. Tipauttelen teille pieniä murusia blogin tulevaisuudesta heti alkukuusta ja 7.4. kaikki selviää: minne muutan, kenen kanssa, kuinka, miten, missä, iiiik!

Millaisia fiiliksiä blogimuutto teissä herättää?




perjantai 27. maaliskuuta 2015

Kiven kova kertomus sairaalasta

Kukkuu kevätmönkiäiset siellä ruutujen takana! 

Olen hengissä! Sunnuntain ja tiistain välisen ajan vietin sairaalan hellässä huomassa, vierailun syynä jännittävä ja pelottava ja suurelliselta operaatiolta näyttävä keuhkopussintähystys, joka on kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvin rutiinitoimenpide. 

Tähystys tehtiin nukutuksessa. Pelkäsin etukäteen nukutusta: monet voivat nukutuksen jälkeen todella, siis todella pahoin tai vähintäänkin huonosti. Toinen vaihtoehto on taas se, että voi vallattoman hyvin: hallusinoi ja puhuu kaiken mitä sylki suuhun tuo, ja sehän kuulemma tuo. Juuri leikkausta edeltävänä iltana luin Anna-Leena Härkösen kolumnin nukutuksesta heräämisestä. Härkönenkään ei ollut voinut ollenkaan pahoin, vaan oli onnellisena suureen ääneen laulanut Junnu Vainion Pohjolan pidot-kappaletta, joka on siis todella, todella hävytön, jopa irvokas pornolaulu. Kertosäkeessä Härkönen oli heiluttanut nyrkkiä ilmassa niin, että tippateline vain ryskyi. Tästä mahdollisuudesta häiriintyneenä pelkäsin tulevaa kahta kauheammin. Pohjolan pidot on nimittäin tietyssä vaiheessa iltaa ollut hyvinkin usein ns. bravuurikappaleeni. Ja kun sanon bravuurikappale, tarkoitan kappaletta, jonka laulan jopa useasti, vaikka muu seurue suureen ääneen yksiselitteisesti kieltäisi. Mahdollisuus Junnu Vainio-tulkinnalle siis oli vahvasti olemassa.



Mutta ei! Mitään ei tapahtunut! En laulanut, en oksentanut, en hallusinoinut. No okei, ei se silti ihan putkeen mennyt. Heti herättyäni nimittäin tajusin, että keskivartalonikin on hereillä: kolmen peitonkin läpi nimittäin näkyi hyvin selvästi todella terhakka erektio. Hienotunteiset hoitajat olivat kuin eivät olisi huomanneetkaan, mutta aiivan varmasti huomasivat ja salaa vilkuilivat. Orhi on orhi nukutettunakin.

Sellainen hassunhauska kasku matkan varrelta tähän päivään! En tiedä, kuinka moni on palavan kiinnostunut sairauksiin liittyvistä postauksista, mutta näitä nyt valitettavasti tulee. Ja monilta olen saanut valtavasti tsemppiviestejä ja myös kokemuksia omista samantyyppisistä sairauskokemuksista. Kiitos ihan valtavasti niistä! Ette uskokaan, kuinka paljon ne lämmittävät ja ilahduttavat. 

Kaikkea muutakin ilahduttavaa sairauden keskellä elämässäni on. Vittumaiseen bloggarisävyyn joudun toteamaan, että pidän teitä vielä vähän jännityksessä, mutta pian kuulette! Rakkautta kevääseenne, vaikka kuulemma jossain päin Suomea, siis jopa Helsingissä, kehtaa sataa lunta varhaisen kevään päälle. HV, lumisade!

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Päivitystä Disney-kokoelmaan: ihanin Toy Story-paita

Kokoelmani sai täydennystä, joten tänään on hyvä päivä palata Disney-harrastuksen esittelyn pariin!

Olen ennenkin tuskaillut Disney-paitojen vaikean saatavuuden kanssa useampaankin otteeseen. Ulkomaillahan tilanne ei olisi ollenkaan niin paha kuin meillä Suomessa, jossa kaikki on tunnetusti hirvittävän ongelmallista. Tajusin jossain vaiheessa, että kaikin puolin arveluttavaa, mutta silti vastustamatonta krääsää myyvältä Primarkilta löytyy usein myös Disney-aiheisia vaatteita valikoimistaan. Olen itse hankkinut Primarkista parikin Disney-paitaa, jotka ovat olleet laadultaan yllättävänkin ok ja kestäneet mainiosti. 

Niinpä uskalsin ystäväni Jeminan ollessa Lontoossa esittää kainon pyynnön, josko hän voisi kartoittaa hiukan paikallisen Primarkin valikoimaa. Ja hän armollisesti suostui. Primarkia vaivaa, kuten muutakin Disney-valikoimaa, se, että laajimmat ja siisteimmät valikoimat ovat naisten vaatteissa. Silti sain kokoelmaani kaksi uutta Disney-t-paitaa, joista toisen esittelen nyt tässä. Toy Story-kuosinen t-paita pääsee varmasti runsaaseen käyttöön kesällä. Se on ihanan kesäinen, pehmeä ja ohut eli vilpoinen kuuminakin kesäpäivinä. Samalla se on uskomattoman pähee eli supersiisti. Kuvista se ei näy, mutta paidan selkää koristaa tyystin överi hipster-avaruuskuosi. Ei puutu kuin kolmiotatuoinnit ranteista, niin uusi hipster-olemukseni on kasassa. Ihana paita, ihana. Ihanin.

No juu, ehkä jumalainen ulosantini ei ole nyt parhaimmillaan. Katsokaa itse kuvista, miltä paita näyttää: 


 Miltäs paita näyttää? Onko muita Primarkin Disney-valikoimiin sukeltaneita? Ja kiitos vielä Jeminalle paitojen hankkimisesta! Pus!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Kannattaa katsoa: Hinnalla millä hyvänsä

Maikkarilla on jo muutaman viikon pyörinyt maanantai-illoissa draamasarja Hinnalla millä hyvänsä. Suhtauduin sarjaan mainosten perusteella vähän nihkeästi, mutta onneksi katsoin siitä huolimatta! Sarjahan on mitä mainioin, ja nyt huomaan odottavani maanantai-iltoja huomattavasti aiempaa innokkaammin. Rakastan kiinnostavan ja arvaamattoman juonen lisäksi esimerkiksi Armi Toivasen ihanan kuivaa ja välinpitämätöntä tapaa näytellä.

Kuluneella viikolla huomasin, että mainoksen perusteella tulevan maanantain jaksossa "Pelastus" sivutaan jollain tasolla sateenkaariteemoja. Ainakin mainoksessa osoitetaan mieltä sateenkaariliput liehuen.


Tästä mainoksesta muistui mieleeni yhden kaverini Facebook-päivitys joskus lähihistoriassa. Aktiivisesti oikeastaan ihan kaikessa, varsinkin ihmisoikeustyössä, toimiva kaverini oli kaikessa rauhassa kävellyt Senaatintorin sivua kotia kohti, kunnes oli yhtäkkiä spotannut katukuvasta suurehkon joukon mielenosoittajia sateenkaarilippuineen. Kaveri oli ensin hämmentynyt, jopa ärsyyntynyt siitä, miksei häntä ole kutsuttu mukaan ja miten on ylipäätään mahdollista, että Helsingissä on jonkinlainen sateenkaarimielenosoitus ilman, että hän tietää siitä mitään. Tomerasti kaverini oli marssinut lähimmän järjestyksenvalvojan luo kysymään, että mikäs miekkari tämä oikein on. No, tv-sarjan kuvaukset meillä tässä, oli järjestyksenvalvoja todennut. En ole satavarma, oliko kyseessä juuri Hinnalla millä hyvänsä-sarjan kuvaukset, mutta pidän aika todennäköisenä. Hauskaa silti!

Hinnalla millä hyvänsä MTV:ltä maanantaina 23.3.2015 klo 21.00. Nähtävissä myös Katsomossa.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Paahtis – Lempielokuvaksi kuuden minuutin jälkeen

Törmään silloin tällöin elokuviin, joihin rakastun jo ensimmäisten minuuttien jälkeen. Yle Teeman pari viikkoa sitten näyttämä Paahtis (Toast, 2010) oli juuri sellainen.


Nähtyäni tammikuussa Priden ja nyt Paahtiksen, olen melkein valmis luopumaan kaikista muista paitsi brittielokuvista: ainakin voisin katsoa vain edellämainittujen kaltaisia elokuvia. Molemmat aiheuttivat itsessäni saman fiiliksen: tiesin jo parin minuutin jälkeen, että nyt katson elokuvaa, josta syvästi pidän. Ei mitenkään niin, että ihan kiva kattoo leffaa tai oli se kyl tosi hauska hei, vaan niin, että on todellakin syvällä elokuvassa. Jotenkin vähän itkettää koko tilanne, kun elokuva on niin mahtava ja hieno ja kaikki tuntuu niin loistavalta ja haluaa vain nähdä lisää ja lisää ja samalla toivoo, että elokuvaa tehtäisiin jatkuvalla syötöllä lisää sitä mukaa kuin katsoo ja näin ollen elokuva olisi loputon. 


Paahtis kertoo brittikokki Nigel Slaterin elämästä, perustuen varsin löyhästi kokin omaelämäkertaan. Nigelin vanhemmat ovat enemmän tai vähemmän hysteerisiä, avuttomia ja muutenkin vinksahtaneita. Nigelin äiti on epäluuloisen lisäksi täysin kyvytön keittiössä, minkä seurauksena perhe syö lähinnä epäonnistuneesti lämmitettyjä säilykkeitä. Lopulta taistelu uutta äitipuolta vastaan saa Nigelin todella innostumaan ja loistamaan ruuanlaitossa. Ja loppu on auvoisaa historiaa huippuravintoloiden keittiöissä.

Kuulostaa ehkä hiukan köykäiseltä, eikä tässä katkeransuloisessa draamassa mistään uskomattomasta yllätyksestä sinänsä olekaan kyse. Elokuva tekee kuitenkin uskomattoman vaikutuksen todennäköisesti jokaiseen, joka on ollut lapsena outo, rakastaa ruokaa ja huippukokkeja, rakastaa Helena Bonham Carteria, menneen ajan nostalgisointia, kauniita vaatteita ja/tai jumaloi selviytyviä kasvutarinoita. Ja onhan elokuvassa pientä seksuaalisuuden etsintääkin, tietty.

Elokuvan käsiinsä saaminen voi olla hiukan konstikasta. Sitä kun ei haaveiluistani huolimatta tullut edes Yle Areenaan. Onnistuin kuitenkin itse löytämään leffan DVD:nä Huuto.netistä vaivaiseen kahden ja puolen euron hintaan. Sieltä kannattaa tutkailla. Myös Levykauppa Äxältä näyttää löytyvän ihan muutama poistokappale blu-ray-versiota alle kolmella eurolla.