torstai 31. heinäkuuta 2014

Kesän ensimmäinen kyykkyviini

Eilen se tapahtui taas. Lähdin paahtavaa hellettä pakoon puistokaljalle ja kuinka ollakaan: heti puistoon ehdittyäni taivaasta vihmoi vettä ja tuuli niin, ettei ollut tukka päässä pysyä ja sipsipussikin oli lennähtää taivaan tuuliin.

Sadetta ja tuulta oli hyvä kuitenkin pitää puun alla: miesten kesken kun liikkeellä oltiin, osattiin arvioida suunta, johon puu myrskyssä mahdollisesti kaatuisi ja pysyimme turvallisella puolella.


Verrattain lyhyen myräkän jälkeen säätila tasaantui ja olimme ensimmäisenä varaamassa parhaita paikkoja puistosta superseksihelteen palatessa. No, helle ei palannut, vaan jäljelle jäi miellyttävän viileä lämpö, joka inspiroi jatkamaan iltaa pitkälle yöhön. Välissä kävin kurkkaamassa hurmaavan Ville Ahosen soolokeikan hurmaavassa Fortuna-korttelissa. Kortteli oli lastattu ihmisillä ja suomalaisella sääntöjen noudattamisella. Hei täällä ei saisi polttaa, joku pikkumies sopertaa, lauloi Ville Ahonen ja noin kaksikymmentä sekuntia myöhemmin järjestyksenvalvoja riensi kieltämään katsomon reunalla tupakoivalta tupakoinnin katsomon reunalla. Tupakoitsija siirtyi vielä kauemmas muusta yleisöstä, josta toinen järjestyksenvalvoja vielä kävi osoittamassa hänelle Tupakointialueen, joka sijaitsi noin kolmen metrin päässä. Se oli oikein, järjestys ennen kaikkea ja Tupakointialue ja Säännöt.

Älkää käsittäkö väärin, en tupakoi ja pidän ihan hyvänä sitä, ettei ihan joka paikassa voi savustaa kanssaihmisiään. Katsoja kuitenkin oli jo aika hyvin huomioinut muut katsojat olemalla syrjässä, joten tuntui pikkuisen absurdilta tämä valvojien ryhdikäs toiminta.

Keikan jälkeen taisin nauttia kesän ensimmäiset pussiviinit jokirannassa. Oli jo aikakin, kesä on jo pitkällä vaikka se yhä jatkuukin. Tänään aamulla ukkosmyrskyyn herättyäni tajusin, että tänään on Tällaisena kesäyönä-päivä: Nyt on jo pimeää, huomenna vaihtuu elokuuksi.

Viiniksi nappasin kamalan kyykkyviinin, koska äkillisissä pihiyksissäni kuvittelin sen olevan ihan hyvä suoraan pullosta kitaan kaadettava juhlaviini. Olin väärässä ja erehdyin, se oli kaikkea muuta kuin ihan hyvä. Hauskinta oli, että illanviettoporukasta löytyi jäsen, joka oli aiemmin napannut samaisesta pullosta kuvan, että muistaa löytämänsä hyvän viinin. Niin ovat maut erilaisia. 

Olen kiivaasti ikääntyvä ja keskiluokkaistuva, enkä enää suostu kyykkimään Alkossa. Kevyesti voin ehkä kumartua, mutta kyykky on definitely no no.

Viinin kauheuskaan ei kuitenkaan loppupeleissä haitannut, vaan aika äkkiä huomasin pullon pohjan loistavan. Jännä että kamalassa viinissä voi olla loistava pullonpohja. Heheh, no niin.

Viini hupeni ja kengät kuljettivat pitkästä aikaa Dynamoon, joka oli arki-iltana sopivan väljä ja koko illan häppäreineen vähän turhankin huumaava. 

Yön aikana sain selville, etteivät kaikki turkulaiset suhtaudu lämmöllä ja ylpeydellä Robiniin. Onneksi kebab oli pitkästä aikaa jotenkin tajuttoman hyvä.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Gay World -kilpailijat julkaistiin – mikä pettymys!?!

Mr Gay World -kilpailijat julkaistiin juuri. Yleensä ympäri maailmaa valittuja valtakuntien ykköshomoja on saanut katsella henkeään pidätellen, mutta tänä vuonna hengen pidättely vaihtui epäuskoiseen ja raskaaseen huokaukseen.

En siis yhtään osaa sanoa, että mitä homoille ympäri maailmaa on tapahtunut: jotain hämmentävää se kuitenkin on. Oikein kukaan ei erityisemmin säväytä tai soita mitään kelloja missään mielessä. Tietenkin kaikki ihmiset ovat kauniita omalla tavallaan eikä ulkonäkö ole mitenkään olennaisin asia ihmisessä. Paitsi kaupallisessa ja (halusitte tai ette) varsin viihteellisessä ja pinnallisessa kilpailussa. Vaikka Mr Gay World-kisoissa lieneekin jonkinlainen ihmisoikeuksia tukeva tausta, on kilpailu silti aiiika kevyttä viihdettä, ilman sen painavampaa sanomaa.

Vai voitteko kieltää, etteikö tämän tyyppisiä kisoja katsoessaan halua ensinnäkin olla vähän kuola suupielessä ja toisaalta vähän haaveilla, että vitsiku näyttäs iteki tolta. Sellaista positiivista haaveilua ja unelmointia, mitä varsin monet homot vielä nykypäivänäkin tarvitset selviytyäkseen. Toisaalta tänä vuonna voi hyvinkin olla itsestään ylpeä ja iloita siitä, että näyttää juuri itseltään eikä Mr Gay World-kilpailijalta.

Omat suosikkini olivat Itävalta sekä vähän yllättäen Suomi. Myös Espanjan kilpailijasta pidin. Suomen Peter Linden nimittäin erottuu yllättävästi hyvin positiivisessa valossa. Voisiko Mr Gay World-voitto jopa tulla Suomeen Peterin myötä? Kansallisen identiteetin kannalta elämme hyvinkin jännittäviä aikoja, voi sitä homosaation määrää, mikä Suomeen tulvisi Roomasta kisoista palaavan Peterin mukana. Lindenin voittaessa olisi tietenkin keskeistä toimia kuten vuoden 1995 MM-jääkiekossa: pitää aktiivisesti pyrkiä unohtamaan se, että kanssakilpailijat olivat kyseisenä vuonna poikkeuksellisen heikkoja tai ylipäätään poissa pelistä. Näin minulle ainakin on jääkiekosta kerrottu, luultavasti se siis pitää paikkansa!

Todennäköisempänä pidän kuitenkin sitä, että kisoissa käy kuten Euroviisuissa ja Gay World-pysti kiikutetaan Itävaltaan. Toivossa on kuitenkin hyvä elää! 

Tässä vielä kuvat suosikkikolmikostani. Loput kilpailijat voitte tsekata kilpailun sivuilta. Kilpailut ovat tänä vuonna Roomassa ja lopullinen finaali järjestetään 30. elokuuta. 




Miltä suosikkikolmikkoni näyttää teidän silmäänne? Entäs muut kilpailijat? Hot or not? Sytyttekö vai sammutteko?

On vesi lämmin, uimaan vaan

Eilen olin työkeikalla Tampereella, josta palasin tänään tuli (eli Onnibusin nahkapenkki) hännän alla kotiin Turkuun nauttimaan kesästä. Iltapäivän vaihtoehtoina oli kuunnella Robinin DBTL-keikkaa aidan takaa tai lähteä uimaan, valittiin Killen kanssa jälkimmäinen. 

Taannoisessa Kupittaan videopostauksessanikin esiintynyt vesitiivis actionkameran irvikuva otti ja halkaisi suojakotelonsa koteloa avatessa, joten mitään hulvattomia vedenalaiskuvia ei valitettavasti ole nyt tarjota. Päivä oli kuitenkin niin hauska, että ajattelin jakaa teillekin vähän tunnelmia muutaman iPhone-räpsyn siivittämänä.

En tiedä miksi, mutta olen vaan kovasti mieltynyt Kupittaan maauimalaan. Kävely uimalaan idyllisen puiston läpi virittää lomatunnelmaan, vaikkei lomalla oikeastaan olisikaan. Uimalasta kantautuu jo kauas rento, iloinen ja leppoisa tunnelma, eikä tungos jostain syystä kuulu Kupittaalle: ei edes tulikuumana sunnuntai-iltapäivänä. 

Reissun kruunasi niinikään suursuosikkini Cittarin patonki. Eväät muuttuivat vielä asteen paremmiksi huomatessani Chipstersin muutenkin hyviä luomusipsejä kolme pikkupussia eurolla. Nappasin mukaani ja mutustin (ja murustin) onnellisena. 

Toisaalta esimerkiksi Kupittaan maauimalassa huomaa hyvinkin tulleensa aikuiseksi: uimiseksi riittää kohtuullinen pulahdus altaaseen, enää ei tarvitse eikä jaksa tuntikausien pulikointia. Olen kuitenkin käytännössä elänyt lapsuuden kesäni Suomen järvissä ja Keski-Euroopan maauimaloissa, joten tiedän mistä puhun. Nyt vain iloitsee siitä, kuinka jo muutama sammakkouinnin veto vetristää mukavasti selkää ja hartioita ja viileä vesi raikastaa. 

Vanhuus on siis saattanut hiipiä sieluun, mutta onneksi muuten kaikki on nuorta ja kaunista: kaksivuotispäivästä huolimatta tai juuri siksi ollaan oltu Killen kanssa kuin vastarakastuneita. Tapailumme alkuvaiheissakin uiskenneltiin Kupittaan maauimalassa, Kille oli jo silloinkin yhtä lady: Ray-Banit pysyivät visusti päässä altaassakin eivätkä hiukset saaneet kastua. Sama lady pulahti altaaseen nytkin, vain uikkarit ovat vuosien aikana päivittyneet astetta hienompiin Missoneihin. Swim, swim fashion baby.

Vastarakastuneisuuden tunne johtuu ehkä kesästä tai ehkä Kupittaan maauimalasta. Tai sitten siitä, että ollaan vaan molemmat poikkeuksellisen ihania.


lauantai 26. heinäkuuta 2014

Vuosipäivä

Kuten eilen jo kerroin, oli meillä eilen Killen kanssa vuosipäivä. Mitään kummempia juhlallisuuksia ei järjestelty, vaan aika arkisesti käytiin Naantalissa kesäteatterissa. Alunperin mun ei edes pitänyt lähteä, mutta lähdin sittenkin. Se kannatti, sillä Naantali on ihana, sää oli ihana ja näytelmäkin hyvä! Näin sen tosin viime kesänäkin, mutta haitanneeko tuo mitään.

Enemmälti vuosipäivää ja elämää yleensä juhlitaan, kun lähdetään Killen kanssa muutamaksi päiväksi Kööpenhaminaan, kunhan Killen loma alkaa. Itse tein tänään vielä yhden työkeikan, seuraavan kerran onkin töitä oikeastaan vasta syyskuulla. Ellen ole unohtanut jotain, toivottavasti en.

Mutta siis, Kööpenhamina kutsuu! Onko joku käynyt? Mitä kannattaa nähdä, mitä ei? Itselleni on tärkeintä nähdä Pieni merenneito-patsas sekä käydä joka päivä Disney Storessa.




perjantai 25. heinäkuuta 2014

Parhaat kaksi vuotta

Tasan kaksi vuotta sitten järjestelin eräälle ihanalle pojalle romanttista syntymäpäiväpiknikiä Martin kallioille. Oli Disney-musiikit, suklaamansikat, ruusut ja shampanjat. Ja juuri kun piknikin piti alkaa, alkoi hyvinkin märkä kaatosade. 

Sää ei sinä päivänä suosinut, mutta jokin muu osui kohdalleen. Illalla jokirannassa viinilasillisten (no okei, kuvastakin näkee, että juotiin suoraan pullosta) lomassa kuulin sanat kyl mä voin olla sun poikaystävä vaik heti

Ja niin sitä alettiin olee. Ja ollaan vieläkin. 

Kuluneet kaksi vuotta ovat menneet nopeammin kuin ehtii homovompattia sanoa. Ihan parhaat vuodet.


torstai 24. heinäkuuta 2014

Homojen HopLopissa - kesäretki Ikeaan

Vietin eilen hauskan illan Raision kovimmassa menomestassa, homojen HopLopissa eli Ikeassa.

Ostosseuraani odotellessa keksin ottaa oivallisia selfieitä eteisaulan makuuhuoneen peilistä. Kuvan vain ikävästi pilaavat tuotteissa näkyvät hintalaput ja ostotiedot. Kuinka paljon helpompi olisikin huijata esimerkiksi Facebook-kavereita Ikeassa otetuilla kuvilla? Sisustushaaveista ja makkariremontista, niistä on tämä päivä tehty :)))). Kullan kanssa laitettiin makkari uusiksi< 3. On tosin tärkeää muistaa laittaa sijaintitiedot pois päältä, huijaus ei voi mitenkään onnistua, jos kuvassa lukee että Paikassa  Ikea Raisio. Sijaintitiedot ja hintalaput siis piiloon!

Seurani saavuttua ja lihapullille siirryttyämme tein heti alkuun huomion, josta ilmiselviin vitseihin tarttuva homobloggari voisi heittää aika helppoa gay cruisailu-läppää, mutta jätän sen tekemättä. Ikean ravintolaan oli nimittäin pystytetty imetysnurkkaus! Selvennyksenä todettakoon, että se on tarkoitettu vauvoja imettäville äideille, jotka voivat näin rauhassa imettää, ilman tissin näkemisestä häiriintyviä tai toisaalta häiriintymättä tissien näkijöistä.

 Tajusin kuitenkin, että imetysnurkkaus on näin hellekeleillä mitä mainioin keksintö muidenkin kannalta. Ainakin itselläni superhelle saa hien virtaamaan ja rinnanalusta on mukava päästä  kuivattelemaan. Imetysnurkkauksessa voi estoitta, ilman paheksuntaa riisua yläosattomaksi ja antaa rinnoille ilmakylpyjä! Jonkun naisen näinkin käyttävän imetysnurkkausta (käyttää sitä itseasiassa allaolevassa kuvassakin), ilmiselvästi juuri rintojenkuivaus-tarkoituksiin. Otti vielä pienen vauvansakin kulissin omaisesti mukaan! Nerokasta!


Kiinteällä verhoilulla varustetun sohvan nähdessäni mietin katkerana, että miksi, oi miksi minua ei ole aikoinaan tilattu kiinteällä verhoilulla? Verhoiluni vain löystyy ja löystyy kaiken aikaa. Toisaalta erään tuolin ominaisuuksia lukiessani löysin itsestäni ja Ikea-jakkarasta paljon yhteistä: meillä molemmilla on teräsjalat. Vaikka muuten olenkin vähän pullahtanut pallero, ovat jalkani esteettiset ja solakat.


Tätä pöytää katsellessamme mietimme, että kukakohan on antanut sormenjälkensä pöydän pintakuviota varten. Asia ei selvinnyt, mutta sen voin kertoa, että tässä pöydässä on ainakin minun sormenjälkeni:


"Tämä väri poistuu mallistostamme". Veikkauksia siitä, mikä on ns. "uusi musta" tämän värin tilalla?

Muistiinpanovälineeksi tarkoitetuilla Ikea-lyijykynillä on omat ikävät seurauksensa: ihmiset töhrivät Ikean irtaimistoa estoitta. Tähänkin somiste-tarkoituksessa esillä olleeseen kauppalistaan oli jokin lollailuun asti iloinen ihminen jättänyt merkkinsä. Ja nyt se merkki on jäänyt tänne blogiin. Ikuisesti.


Bongasin Ikeasta myös tankotanssitangon, johon oli näppärästi keksitty kiinniittää myös kukkaruukkuja! Tässä kukat ovat kiinnitettyinä tanssin kannalta hankaliin kohtiin, mutta tangon yläosaan ruukut sijoittamalla saa tanssihetkiinsä todellista eksotiikkaa: mikään ei viritä ja väritä tankotanssia paremmin kuin pään yläpuolella lehvänsä alas luovat viherkasvit!


Ikea antoi myös mallia kiireisiin aamuhetkiin. Aamukiireen voi taltuttaa Ikean suositulla take away-kahvilla: kiireinen ihminen ottaa sen mukaansa esimerkiksi aamusuihkuun.


Koska olen myös ruokabloggari, haaveilen aina silloin tällöin suuremmasta keittiöstä. Hello, I live here, henkäisin onnellisena poseeratessani tässä keittiössä. Kivitasoon jämäkästi kiinnittyvä leivonta-alusta olisi hyvinkin kätevä leivontahetkissä. Sääli vain, että leivonta-alustan lisäksi minulta muuttuu myös kivitaso.

Ikean uutuudet huomioivat hienosti myös glamourista elämässään nauttivat homomiehet. Joka kodin minicatwalk oikeilla lavanreunusvaloilla on jokaisen homokodin must hankinta. Toistaiseksi catwalkia saa vain yhdellä, kuvassanäkyvällä pituudella, mutta soisin Ikean laajentavan valikoimaa huomattavasti pidempiäkin kissakävelyitä varten.


Niinikään glamouria kaipaaville hinureille Ikea on lanseerannut ihkaoikean pyörivän discopallon! Peilipallo pyörii ja siihen suunnatut valot heijastavat pallon säteet ympäri asuntoa. Ihanaa! Oli miltei pakko hankkia. 

Ikeassa kuitenkin hieman tunnutaan pelkäävän suoraa pinkin rahan havittelua ja seksuaalivähemmistöille tuotteiden suuntaamista: jostain kumman syystä sekä catwalkin että discopallojen yhteydessä oli kyltti,  uusi mallisto 8-12 -vuotiaille. Ehdottomasti erikoisin kiertoilmaus seksuaalivähemmistöille. Mutta onhan se toki tärkeää kannustaa jo 8-12-vuotiaitakin olemaan tähtiä ja omia itsejään. Toisaalta mietin, mitä esimerkiksi Vastustamme sukupuolineutraalia avioliittolakia-FB-ryhmän väki tällaisesta vaihtoehtoisen elämäntavan lapsille tuputtamisesta sanoisi?


Aikamme (siis ihan todella kaiken aikamme, myymälän sulkeutumiseen saakka) Ikeassa kierreltyämme oli aika poistua kassan kautta. Vielä kassan jälkeenkin kävimme kuitenkin toisella kassalla, nappaamassa mukaamme hinta-laatusuhteeltaan oivalliset hodarit. Mikä olisikaan parempi päätös illalle kuin saada nakki sämpylän väliin!


keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Viva la revolution, täällä marssitaan tosissaan! – raportti Pariisin Pridestä

Ranskan kirjeenvaihtaja-serkkuni palasi Suomeen, mutta ei hätää! Niina tarjoutui kirjoittamaan raportin Pariisin Prideiltä ja tässä tulee. Kiitos Niinalle!


Marche des Fiertés eli Pariisi Pride...Olen aina ihaillut ranskalaisten vallankumouksellisuutta ja sitä miten barrikadeille lähdetään heti eikä viidestoista päivä. Viva la revolution! Pohdin etukäteen näkyisikö tämä mentaliteetti myös Prideilla ja ei, minun ei tarvinnut pettyä. Täällä marssitaan tosissaan.

Sää ei ollut lupaava. Vettä tuli kuin Esteristä ja siten marssiminen ei käynyt kysymykseenkään. (Köh, köh, yskä). Ystäväni tsekkasi kulkueen reitin ja ilmoitti, että se olisi Republique'ssa neljän aikaan, joten tähtämisimme siihen. Aukiolla oli jo jonkin verran porukkaa, lavalla DJ (musiikki oli aivan liian kovalla tai minä olen tulossa vanhaksi. Väitän, että se on tuo ensimmäinen vaihtoehto) ja lähdimme metsästämään hyvää bongauskohtaa. 



Paikka löytyi. Sitten odotettiin. Ja odotettiin. Ja odotettiin. Käännyin jo ystävääni päin, että ollaanko me oikeassa paikassa, kun saman tien ensimmäiset marssijat ilmestyivät näkyviin. Sitten ilmestyi rivi moottoripyöräpoliiseja. Kulkue oli saapunut. Ja sitä kulkuetta riitti. Parin tunnin ajan! Suomi-pimu oli shokissa. Aina kun kulkueeseen tuli pieni tauko ja kuvitteli sen päättyneen, niin kulman takaa ilmestyi aina uusi float, jonka takana lisää ihmisiä. Päällimmäinen huomio olikin, ettei Ranskassa ole LGBT-asiaa, jolle ei olisi omaa järjestöä tai yhteisöä. Henkilökohtainen suosikkini oli Contact. Se on järjestö, joka pyrkii lisäämään ja auttamaan vanhempien ja LGBT-lasten välistä kommunikaatiota. Tämä olisi varmaan tarpeen Suomessakin. Toinen suosikkini oli Ranskan Homot Vesiurheilijat. Syy: heillä oli KOREOGRAFIA! Sain osan siitä videolle ja se on aika fierce. Tämän pitäisi olla vaatimuksena jokaisessa Pride'ssa, järjestetään se missä päin maailmaa tahansa: vähintään yksi tanssiryhmä per marssi. Lisää glamouria tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Mutta vakavissaan puhuttuna, niin iloiset bileet kuin Pride onkin, ranskalaiset eivät piilotelleet kipeitäkään asioita. Tietyssä maissa tapahtuvat LGBT-vainot tuotiin esille erittäin graafisesti. HIV:in olemassa olosta muistutettiin Safe Sex & Drugs-sloganeilla, sekä vaadittiin syrjinnän lopettamista. "Koska se tekee sinunkin elämästäsi turvallisempaa". 

Mitä muuta kulkueesta löytyi? Poliiseilla ja palomiehillä oli omansa. Juutalaisilla omansa. Homoilla lääkäreillä oli kuormalavan reunassa tippapusseja ja ne oli täytetty sateenkaaren väreillä. Alankomailla oli omansa! Kerrassaan hienoa maabrändäystä. Suomellakin pitäisi tehdä näin. Siis sitten, kun se tasa-arvoinen avioliittolaki tulee voimaan. Katsos, kun se valheellinen markkinointi on aika tuomittavaa (tiukka katse Tallink Siljaan). Oma lava löytyi myös karhuilta. Kaikilla hienot parrat ja katoksen reunasta roikkui työkaluja ja maalipäniköitä :D Kun pilkataan omaa stereotypiaa, niin kannattaa tehdä se tyylillä loppuun asti. 

Brändäystä harrasti myös moni muukin. Eri yritykset sponsoroivat lavoja ja huomioni kiinnittyi Uberiin. Lähinnä siksi, että firma on viime aikoina näkynyt uutisissa ja selkeästi tietää, mikä sen ensimmäinen iso asiakasryhmä on ja/tai tulee olemaan ;) 



Kaiken kaikkiaan valtavan hieno kulkue. Se oli PRIDE isoilla kirjaimilla! Ihmisiä oli valtava määrä siinä vesisateessakin,viime vuonna ihmisiä oli ollut 700.000, yleensä n. 500.000! Puoli miljoonaa!!! Ihan käsittämätön määrä. Ymmärrän kyllä, ettei meitä suomalaisia hirveän paljon ole mutta varmasti kulkueen voisi kasvattaa vielä isommaksikin. Siihen sitten lisäeventtejä kehiin ja matkailumainosta maailmalle. Just sayin'.

Terveisin,
Niina aka Thrifty Finn
Seuraa minua Twitterissä ja osoitteessa thriftyfinn.wordpress.com

P.S. Jotain lavaa oli sponsoroinut pankki, en muista mikä. Mutta erittäin hyvä pointti. Jos kelpaa LGBT-dollarit niin sanotusti, niin pitää siitä tulla takaisinkin päin.